Elämän kaksi versiota
Julkinen ja Salainen
Kumpikin yhtä totta
 
Muistellessa elämän julkiset ja salaiset asiat sekoittuvat. Oikeassa elävässä elämässä sisin jää usein piiloon. Ei kaikkea tarvitsekaan antaa kaikenlaisten tonkijoiden leviteltäväksi.
Kirjoitin vähän aikaa sitten erääseen blogiin kommentin, jonka kiltteydestä en ole aivan varma, mutta jonka sanominen tuntui silti hyvältä: Mediaseksikkyyskin voi aina välillä tuottaa helmiä. Sikoja se on kauan tuottanut.

Tänään kuuntelin taas kerran (niin kuin blogissa +156) Loirin tulkintaa Leinon Elegiasta.  Sitä kuuntelin nelikymppisenä Thaimaassa. Kaivoin esille sen ajan kirjeenvaihtoa. Vieläkin muistot niiltä ajoilta ahdistavat. Perusluottamukseni joihinkin lähellä oleviin ihmisiin ja työyhteisöön järkkyi silloin. Kokonaan se ei sen jälkeen enää palannutkaan. Työkykyni sentään säilyi koko ajan.

1968. Helsinki. Ylioppilaskoti Logos. Joskus surun kohtaa muistoissakin. Kanssani lauloivat nyt jo edesmenneet Pirkko Mäenpää (Viimaranta) ja Kaisla Innola (Mäenpää).
Plus%20228%20Logoksen%20joulu%20Kaisla%2