Toinen tuijotti tulehen
lieden puita liikutteli
Minä ruutua tuijotin
näppäimiä naputtelin…
Oli hauska katsoa televisiosta kahden nuoren
vastauksia kysymykseen, oliko televisio heille tärkeä. Toinen tunnisti
tuon tärkeyden, mutta toinen sanoi, että ei se televisio niin tärkeä
ollut...kaiken oleellisen näki netistä…
Kuulin pitkästä aikaa parhaan määritelmän
blogeista: Ne ovat ”julkista pohdiskelua”.
Katalyytti kuusitoista on toiminut
oikeastaan itse katalyyttinä lähtiessäni etsimään näitä katalyyttejäni,
minuun vaikuttaneita blogeja. Olen seurannut mielenkiinnolla Villa
Ottilian ja sen väen elämää blogissa Suomalaisena Virossa. Tuossa blogissa oli katsaus menneeseen vuoteen ja siinä retoriset kysymykset: ”Mitä jäi siitä käteen? Tai mieleen?” Mietin silloin, mitä minulle oli jäänyt mieleen juuri siitä blogista. Se johti miettimään muidenkin blogien henkilökohtaista merkitystä minulle. Siis kiitos, Tiina!
Latte ja Rummukainen. Latte on Villa Ottilian koira ja Rummukainen on hänen kaverinsa. Välillä he leikkivät yhdessä. Aina asia ei ole ollut niin. Rummukaisen liikuttava tarina on yksi kauneimmista koiratarinoista ikinä.
Huvikumpu.
Talo, joka oikeasti tuo mieleen lapsuuden mielikuvan oikeasta Pepin
Huvikummusta. Talo on parhaillaan miettimässä, mitä siitä isona tulee.
Ihmiset pyrkivät auttamaan tuossa mietinnässä. Katsokaa ainakin kuvat.
Nigulisten kirkko ja Kuolemantanssi. Olin itsekin Tallinnassa vaikutettu Nigulisten kirkon Kuolemantanssista. Se näkyy näissä kuvissa.
Narva ja kuohuava joki. Rakastan kuohuavia jokia ja virtaavaa vettä. Sitä näkyi Narvassa.
Muissakin maissa vedet virtaavat:

1986. Thaimaa. Khao Yain luonnonpuiston vesiputous ja kaksi vedenneitoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti