Ei perässä pysy
Ei vaan ennen
- kuljettu pitkin katuja ja heiluteltu rikkinäisiä suksisauvoja.
- juteltu puhuvan kirjoituskoneen kanssa. .
- heiluteltu kaikenmaailman taikasauvoja, jotka saavat valot häviämään tai ääniä ja kuvia tulemaan laatikosta.
- nähty niin paljon turvamiehiä joka paikassa johdot korvissaan.
Kyllä ennen vaan oli kaikki niin hyvin.
Katalyytti kaksikymmentäviisi. Hennan Blogi Kaikenlaista mielen museoista on avannut näkökulmaa nykyisyydestä menneeseen ja menneestä
nykyisyyteen.
Löysin Hennan blogista vielä vanhan kommenttini. Silloin oli puhuttu lapsiystävällisistä museoista:
"13.2.2008.
Pari vuotta sitten Tukholmassa otettiin kolmeksi päiväksi
Tukholma-kortti. Se houkutteli poikkeamaan monessa paikassa, joihin ei
muuten olisi mennyt.
Sen kokemuksen jälkeen haluaisin viedä lapset ainakin Junibackeniin ja Tekniikan museoon, ehkä myös akvaarioon. Lapsia auttaa, jos on joku nappi, jota painaa... ;)
Omista lapsista (muinoin) muistan Lontoon tekniikan museon ja eläintieteen museon. Etenkin dinosaurukset olivat pop. Sieltä ostettu piikikäs muovinen kova dinosaurus oli kauan unileluna!!
Meidän lapset aikanaan kyllä raahattiin moneen mukaan.
Ja vaikka Heureka ei ole museo sinänsä, niin se on ykköspaikka lapsille.
Turussa Käsityöläismuseo työnäytösten aikaan oli myös hyvä.
Lähetysmuseossa Helsingissä on ainakin ollut pieni touhunurkkaus lapsille. (hattuja yms)
Joskus mietin, miten etukäteen voisi elävöittää museokäyntiä. Entä, jos kokoaisi vaikka kuvia ja tekisi sitten salapoliisitehtävän. "Mistä löytyy tämän kuvan esine?" Sitten jälkeenpäin voisi jutella vaikka esineen käyttötarkoituksesta ja etsiä kirjoista (ja vaikka netistä) lisäkuvia jnejne
Ja sitten pääasia. Ei liian pitkään museossa. Aikuisesta voi tuntua turhalta lyhyt keikka, mutta jos siitä jää hyvä olo, se jo riittää. Aikuinen ei voi myöskään päättää, mikä missäkin on kivaa. Joskus ne on vaikka vain portaat......
Tulipa pitkä. Innostuin. Kiitos.”
Sen kokemuksen jälkeen haluaisin viedä lapset ainakin Junibackeniin ja Tekniikan museoon, ehkä myös akvaarioon. Lapsia auttaa, jos on joku nappi, jota painaa... ;)
Omista lapsista (muinoin) muistan Lontoon tekniikan museon ja eläintieteen museon. Etenkin dinosaurukset olivat pop. Sieltä ostettu piikikäs muovinen kova dinosaurus oli kauan unileluna!!
Meidän lapset aikanaan kyllä raahattiin moneen mukaan.
Ja vaikka Heureka ei ole museo sinänsä, niin se on ykköspaikka lapsille.
Turussa Käsityöläismuseo työnäytösten aikaan oli myös hyvä.
Lähetysmuseossa Helsingissä on ainakin ollut pieni touhunurkkaus lapsille. (hattuja yms)
Joskus mietin, miten etukäteen voisi elävöittää museokäyntiä. Entä, jos kokoaisi vaikka kuvia ja tekisi sitten salapoliisitehtävän. "Mistä löytyy tämän kuvan esine?" Sitten jälkeenpäin voisi jutella vaikka esineen käyttötarkoituksesta ja etsiä kirjoista (ja vaikka netistä) lisäkuvia jnejne
Ja sitten pääasia. Ei liian pitkään museossa. Aikuisesta voi tuntua turhalta lyhyt keikka, mutta jos siitä jää hyvä olo, se jo riittää. Aikuinen ei voi myöskään päättää, mikä missäkin on kivaa. Joskus ne on vaikka vain portaat......
Tulipa pitkä. Innostuin. Kiitos.”
Joitain valokuvia oman suvun muistoista kulkeutui
evakkomatkojen mukana. Tässä ovat mummoni, tätini, enoni ja edessä
äitini pitsipöksyissään1910-luvulla.(Kuva Jalmari Lankinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti