Tuuli vei
Jälki säilyi 
 
On ollut itsellekin virkistävää miettiä niitä ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet omaan elämään. Heitä on lukemattomia. Jotain heidän jäljistään on vielä tunnistettavissa. Niin pieni osa elämää kuin tämä blogimaailma on ollutkin, silläkin on ollut vaikutuksensa. Mitä kaikkea onkaan tapahtunut siinä muussa osassa elämää… 

Katalyytikseni yhdeksäntoista nimitän joitain seuraamiani blogihahmoja, jotka ovat nyt poistuneet verkosta tai sitten siirtyneet salasanan taakse. Vapulis, Paju, Kotikuusi, IP, Olematon, Miina…..  Joitain silloisia kommenttejani olen laittanut muistiin. 

”Tulla katsotuksi rakkauden koskettamin silmin... Silloin vanhatkin haavat tulevat hoidetuiksi. Jos haluaa oppia itse katsomaan rakkauden koskettamin silmin, on suostuttava siihen, että rakkaus koskettaa... ” 
”Muistan ennenkin vaihtaneeni kanssasi ajatuksia siitä, milloin on Nyt... Silloin päädyimme muistaakseni ymmärtämään sen, että äskeistä ”Nyt - hetkeä” ei enää tässä ”Nyt – hetkessä” ole. Sittenkin, jokainen NYT on olemassa. Ei huolta edellisestä, ei huolta seuraavasta. Nykyinen NYT ei siis ole "olematon". Se ON. Sitä ei voi eikä tarvitse teoretisoida. Olematon on jotain muuta. Minusta olemattomuudessa on paljon teoriaa. Elämä ON, vaikka siitä ei mitään ymmärtäisi. Lapsikin ON. Minä opin lapsesta, en teorioista.” 
”Toinen valitsee jotain sisimmästään ja antaa toiselle kuvan tai kirjoituksen kokoisen aukon, josta voi kurkistaa hetkeksi sisälle. Hetki yhteistä kokemusta. Sitten voi taas lähteä eteenpäin, jatkamaan ajatusta uuteen suuntaan, hivenen uutta myös itsestään löytäneenä. ”
”Itse asiassa, ajelehtiminen on nautinnollista. Ja vaikka päämäärä olisikin jossain, horisontin takana, sinnekin on mahdollista ajelehtia rauhallisesti, hötkyilemättä, vaatimatta itseltään liikoja. Antaa tuulen hoitaa...”
”Kyllä se tietää mausteiden kielen joka ymmärtää kaikkien mielen.”
”Avoimin sydämin kun kulkee, niin huomaa juuri tuon: Toisinkin asiat voi kokea, mutta se on vain piristävää eikä yhtään pelottavaa.”

Osa piiloutuneista on tullut takaisin, ehkä vähän muuntuneita, usein jotain oppineina. Heitäkin on ollut mukava kohdata. Kunhan heidät on ensin tunnistanut…

Vaikuttajayksilö vuosien takaa. Isoveljen penkkarit  ja ylpeä pikkusisko: