+230 Selkokielen saloja 091008

+230 Selkokielen saloja

Selkokielisyys

Suunniteltu kielen selkeys

 

Selkokieli ei tarkoita vain selkeää ja hyvää yleiskieltä. Se on kieltä, joka tarkoituksellisesti pyrkii olemaan ymmärrettävää myös maahanmuuttajille, vanhuksille, eri vammaisryhmille tai lukemis- ja kirjoitushäiriöisille. Selkokieli tuntuu kauniilta ja sulavalta. Sitä lukiessa yllättyy. Voiko vaikeatkin asiat oikeasti ilmaista noin ymmärrettävästi? 

Olen lueskellut kunnallisvaaliohjeita thain kielellä. Noita ohjeita (www.vaalit.fi) on saatavilla  suomen, ruotsin, inarinsaamen, koltansaamen, pohjoissaamen, englannin, viron, venäjän, somalin, saksan, kiinan, thain, turkin, arabian, espanjan ja ranskan kielillä sekä selkokielellä (Selkokeskuksen verkkosivuilla) ja viittomakielellä (Kuurojen Liitto ry:n verkkosivuilla). 

Näitä täällä itsekseni mietin, kun kertailen mielessäni thainkielistä virallista yhteiskunnallista sanastoa. Pääsen sitä taas tulkitsemaan. Toivottavasti hallitsen silloin selkokielen. 

Muuttuisiko maailma välttämättä huonommaksi, jos viralliset asiat opittaisiin ilmaisemaan myös helpolla ja ymmärrettävällä kielellä?  Onko käyttämämme vaikea kieli osaltaan vallankäytön kielipeliä vai olemmeko vain ajattelemattomia? Ymmärretäänkö sanomasi?

2009. Pori. Thaimaalaisen Loy Krathong- juhlan .juhlaruuan valmistelua. Kuva Satakunnan monikulttuuriyhdistys.

+229 Karskit miehet 081008

+229 Karskit miehet

Aidoille aidosti

Kursailematta

Rohkeasti

Oikeaan suuntaan hapuillen 

 

Uusissa ympyröissä uusien ihmisten keskellä joutuu usein ylittämään rajansa. On osattava puhua niin, että kuulija ymmärtää sanoman. Koska en ole savolainen, en voi jättää vastuuta vain kuulijalle. Ainoa mahdollisuus on puhua ihmisistä ihmisenä ihmisille. Ilman temppuiluja ja kommervenkkejä.

Eilen illalla pääsin puhumaan joukolle, jossa oli mukana karskeja suomalaisia miehiä, sellaisia, jotka eivät enää elämässään hötkyile. Elämä ei ole heille aina parhaintaan tarjonnut. Jotain on ehkä jo peruuttamattomasti ohi. Mukavia miehiä sinänsä.

Jotakin varmaan liikahti. Minussa ainakin. Iltavirteen yhtyi monta möreää miesääntä.

Thaimaan poliisi. (Lutheran Mission in Thailand)

+228 Soi sävel särkyvin siivin 071008

+228 Soi sävel sortuvin siivin

Elämän kaksi versiota

Julkinen ja Salainen

Kumpikin yhtä totta

 

Muistellessa elämän julkiset ja salaiset asiat sekoittuvat. Oikeassa elävässä elämässä sisin jää usein piiloon. Ei kaikkea tarvitsekaan antaa kaikenlaisten tonkijoiden leviteltäväksi.

Kirjoitin vähän aikaa sitten erääseen blogiin kommentin, jonka kiltteydestä en ole aivan varma, mutta jonka sanominen tuntui silti hyvältä: Mediaseksikkyyskin voi aina välillä tuottaa helmiä. Sikoja se on kauan tuottanut.

Tänään kuuntelin taas kerran (niin kuin blogissa +156) Loirin tulkintaa Leinon Elegiasta.  Sitä kuuntelin nelikymppisenä Thaimaassa. Kaivoin esille sen ajan kirjeenvaihtoa. Vieläkin muistot niiltä ajoilta ahdistavat. Perusluottamukseni joihinkin lähellä oleviin ihmisiin ja työyhteisöön järkkyi silloin. Kokonaan se ei sen jälkeen enää palannutkaan. Työkykyni sentään säilyi koko ajan.

1968. Helsinki. Ylioppilaskoti Logos. Joskus surun kohtaa muistoissakin. Kanssani lauloivat nyt jo edesmenneet Pirkko Mäenpää (Viimaranta) ja Kaisla Innola (Mäenpää).

+227 Jossittelua 061008

+227 Jossittelua

Vanha ystävä

Muistojen palauttaja

Jossittelun laukaisija

 

On itse asiassa aika sekava olo. Ihmisten kohtaaminen on ollut ammattinani jo kauan. Siitä työstä olen myös pitänyt. Lähtölaskennan jälkeenkin olen saanut jatkaa monia entisenlaisia projekteja. Niistäkin olen nauttinut. Olen kuitenkin nyt yllättynyt siitä, että todella jotain on viime aikoina muuttunut. Se on kai tapahtunut lähinnä minussa itsessäni.  Kun on syrjässä valtaväylästä, niin huomaa, että sivupoluilta näkee eri maisemia kuin päätieltä, vaikka matka jatkuu periaatteessa samaan suuntaan.  Sivutie on mutkikkaampi ja kapeampi ja sillä on ajettava hitaammin pysyäkseen tiellä.

En ole aikoihin jossitellut. Nuoruuden ystävien tapaaminen sai taas jossittelemaan Entä jos? Huomasin myös miettiväni sitä, oliko minulla ja ystävillä samankaltaisia muistoja menneiltä ajoilta. En arvannut niitä kysellä. Tuntui, että kyselemällä olisin läikyttänyt pintaa liikaa enkä tiennyt, mitä pinnan alta nousisi. Entä jos toinen ei mitään muistaisi tai jospa hän muistaisi liikaa. Entä jos hän muistaisi asiat eri tavalla kuin minä. Jospa se, joka silloin oli merkityksellistä, ei sitä enää olisikaan.

”Ja minä itse? Miksi näitä mietin? Se merkki varhaisen on vanhuuden.” Eikä enää edes niin varhaisen.

Mitähän tässä elämässä vielä itsestään oppiikaan. Ei taida tämä luu ollakaan vielä täysin kaluttu.
 

1979. Bangkok. Ensimmäisen budjetin valmisteluvaihetta juuri maahan saavuttua. Kuva Anneli Könni.

+226 Muistitesti 031008

+226 Muistitesti

Mikä päivä?

Mikä vuosi?

Mikä kysymys?

Olen todistetusti vielä ihan skarppi. Ajokortin säilymiseksi piti jokin aika sitten suorittaa muistitesti. Läpäisin sen kunniakkaasti.

Opiskelin testiä varten varta vasten testipäivän päivämäärän ja viikonpäivän. Tavallisessa elämässä ne ovat olleet aina välillä hakusessa. Säännöllisen työnajan työntekijä rytmittää ajan helpommin, epäsäännöllisessä työssä mikään muistisääntö ei auta. Nykyisen presidentin nimi ei vielä ole sentään kadonnut. Tarja Halonen vai mikä se oli....

Thaimaassa ei ole ongelmaa nimittää meidän ajanlaskuamme kristilliseksi ajanlaskuksi. Siellä noudatetaan kahta ajanlaskua, The Christian Era ja The Buddhist Era. Sitä omituisemmalta tuntuu se, että Suomessa on alkanut nousta trendi syrjäyttää ajanlaskumme kristillinen perintö. Vähän minua sekin nolottaa.
 

+225 Mutu ja Sutu 021008

+225 Mutu ja Sutu

Mutu ja Sutu
Vieläkö mahtuu mukaan?

Ajoin eilen illalla kissavahdiksi Turkuun. Tapani mukaan surffailin eri radiokanavilla. Sekin on sentään edes jokin tapa tutustua uusiin maailmoihin, jos niihin ei muuten matkustele. Surffaillessa aina ajattelen, kuinka helposti juutumme omiin ajatuskuvioihin ja oletamme muiden meitä ymärtävän. Ainakaan emme kovin helposti tahdo tajuta, miksi ihmeeessä joku voi...

Miten voisi siis oikeasti ylittää rajoja? Yhtä asiaa yritän itse johdonmukaisesti (ja epätoivoisesti??) harjoittaa. Yritän olla uskottelematta itselleni, että ymmärrän toisen elämästä kaiken entisen tietoni nojalla. Mutu ei ole samaa kuin sutu.

Vaalien aikana löytyy paljon puhujia ja kuuntelijoita. Vaalien jälkeen löytyy toivottavasti myös  tekijöitä. Ensi sijaisesti toivon vastuun kantajia, jotka eivät uskottele vielä kaikkea ymmärtävänsä, vaan ovat valmiita ajatussurffailuihin. Vastuun kantajien täytyy ymärtää myös yhteistyön merkitys. Kukaan meistä ei pääse perille, jos yritämme täyttää elämän moottoritiet kukin omilla ajatuksillamme. Kenestä silloin tulee uuden elämän kätilö ja kuka voi antaa taustaohjeita?

 1982. Thaimaa Bangkok. Lutheran Mission in Thailand, General Assembly.. Suomalaisten ja norjalaisten Mutujen välistä keskustelua ja taistoa.

+224 Pitkä ja pölyinen tie 300908

+224 Pitkä ja pölyinen tie

Aikakone
Aikamatka
Aika matka

Oli aika kokemus, kun yhtäkkiä ympärillä oli ihmisiä, joista pintakerrosta rapsuttamalla (ja vuosirenkaita lisäämällä tai vähentämällä) alkoi löytyä jotain tuttua. Päivän aikana vierauden tunne väheni. Oman muistitilan lisäksi saattoi käyttää toistenkin muistitilaa. Löytyi uusia langanpäitä, joista uudet muistojen kerät alkoivat aueta.

Oli myös aika kokemus tajuta, että nuoruuden tuttujen tapaaminen laukaisi niin paljon tunteita esiin. Ei sitä heti huomannut eikä kaikkea osannut siihen heti yhdistää. Tuli vain aina välillä omituinen olo.  Tajusi, että avatussa muistojen kerässä esiin tulivat myös langassa olevat solmut  Löytyi yllättäviä muistipätkiä, tietoisuutta kivusta ja pettymyksistä, yksinäisydestäkin..

Tuohon nuoruuden aikaan ja tuohon ystäväjoukkoon liittyy myös lauluyhtye Forerunners, jonka Suomen vierailua olimme mukana järjestämässä. Yksi Forerunnersin lauluista kertoi elämän matkasta, "Where I'm bound".  Hyvä ystäväni käänsi laulun suomen kielelle, "Tie on  pitkä ja pölyinen". Tuon laulun voi kuulla Tilkkutäkki- levylläkin.

Vanhaa ystäväjoukkoa katsoessa oli hyvä huomata, että kaikilla on ollut oma mielenkiintoinen elämänsä. Se ei ole välttämättä ollut kenellekään aina helppoa. Kivut ja pettymykset eivät ole ketään kiertäneet. Näin on silti ollut hyvä. Meidän tarinamme. Jokaisella oma tarina.

Logoskuroroa vuosilta 1966-1970.

+223 Sienisyöpöt ja thaimaalainen sitä-mitä-on-ruoka 290908

+223 Sienisyöpöt ja thaimaalainen sitä-mitä-on-ruoka

Monen valinnan aihe:
Sienet suuhun vie!
Eikä kukaan valita.

Olin poissa kotoa lauantain. Täällä oli kuitenkin silllä aikaa joukko ihmisiä sienikiilto silmissään. Metsään ehtivät Miniä ja Mies kahden lapsenlapsen kanssa. Metsän suuri syksyseikkailu. Esikoinen lupautui sienet perkaamaan. Sitä työtä riitti sopivasti.

Kun tulin myöhään lauantai-iltana kotiin, rouskut oli jo keitetty ja suolatty. Suppilovahverot oli laitettu kuivumaan. Osa lampaankäävästä oli syöty riisin kanssa, sopiva sieni kananmunassa ja korppujauhossa  paneroituna paistettuna pihvinä.

Sunnuntaina jatkoin sienien jatkojalostusta. Tatit paistoin jämäriisin kanssa ja orakkaat kanansuikaleiden kanssa. Kantarelleista tein munakkaan. Osa lopusta lampaankäävästä meni marinoitumaan makeaan etikkaliemeen ja loput laitoin suikaleina kuivumaan.Jokunen tattikin meni vielä kuivattavaksi. Olisin voinut laittaa sientä myös valmiskeittouutuuteen, Kesdan spicy thai tuliseen aasialaiseen keittoon (hyvää tom khaa khaita), mutta se syötiin vain kanansuikaleilla lisättynä. Joku raja sentään sienisyöpöilläkin on.

Nyt miltei kaikki kuivumassa olevat sienet ovat lähes kuivia. Purkitan ne huomenna. Saalis siis kokonaisuudessaan jalostettu. Hyvä me!

Jos et tiedä, mitä thaimaalaisen kanssa keskustelisit, aloita ruuasta. Sitä keskustelua et sitten saakaan loppumaan, joten pääset helpolla.

 2005. Merikarvia. Merikarvia-lehti 13.1.2005 Thairuokakurssi.

+222 Karvaisia kokemuksia 280908

+222 Karvaisia kokemuksia

Karvaisesta voi kyllä kiittää

Miten on karvaan kokemuksen laita?

 

Rontti on kissa, joka loppukesästä löytyi metsästä. Rontin entisestä kodista ei saatu mitään tietoa ja sille haluttiin löytää uusi koti. Tänään Rontti muutti Keskimmäisen luo. Iisin Kulkuri   ja Polgaran Vincent ovat kertoneet Rontille kotielämän hyvistä puolista. Rontti ilmeisesti uskoi heitä, koska puhelimessa juuri kuulin, että se ja Keskimmäinen nukkuvat jo samalla tyynyllä. Keskimmäisellä on siis taas lähellään jotain "karvaista".

2015. Turku. Rontti piilossa hirmuista imuria.

+221 Nuoruuden nimenhuuto 280908

+221 Nuoruuden nimenhuuto

Nuoruuden nimenhuuto

Poissa Eilen ja Huomenna

Läsnä vain Tässä ja Nyt

Parikymppiselle neljäkymmentä vuotta aikaisemmin tapahtuneet asiat olivat muinaishistoriaa ja neljänkymmenen vuoden kuluttua tapahtuva utopistista haavetta. Parikymppinen tunsi, että kaikki tärkeä tapahtui tässä ja nyt.

 Eilen istuin päivän niiden kanssa, jotka olivat tärkeä osa parikymppisyyttäni. Meillä oli samoja visioita ja missioita, vaikka noita sanoja ei silloin käytettykään. Viikko viikon jälkeen jaksoimme tulla yhteen harjoittelemaan lauluja, joiden sanoihin sisimmässämme yhdyimme. Saksalaisessa kirkossa noita lauluja laulettiin osana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan satavuotisjuhlia. ”Tämä on laulu sydämeni.” Samassa tilanteessa Ylioppilasteatteri esitti omia laulujaan jakaen (ystävän muistojen mukaan) kolehtihaavista yleisölle pastilleja ja uskoen vakaasti olevansa oikeassa niin kuin mekin, toisten laulujen laulajat. Tuskin kumpikaan joukko toisiaan todella tunsi. Kumpikin löysi kaksinaismoraalin toisesta joukosta, ei omastaan..

Kuusikymmenluvun koko kuva on edelleen hahmottumatta. Näyttää siltä, että osa silloisista kuuluisista radikaaleista, kabareissaan niin varmana silloin toisten ulkokultaisuuden tunnistaen, on  alkanut epäillä silloisia varmuuksiaan. Osa on valinnut selittelyjen tien. Kukapa meistä niin helposti myöntäisi sinisilmäisyyttään tai epävarmuuttaan. Valta on turmellut viisaampiakin ihmisiä.

1968. Logoskuoron retki Lappeenrantaan.