+292 Paikasta A paikkaan B 181208

+292 Paikasta A paikkaan B

Autoilu

Avartaa

Sisintäkin

Tulin juuri Turusta. Siellä kokoontui ryhmä, jonka toisena vetäjänä toimin. Jotkut vapaaehtoistyöt ovat minulle erittäin tärkeitä. Tämä ryhmä on sellainen.

Pääsin työparini kyydissä Porista Turkuun ja taas takaisin. Ilta oli harmaa ja sumuinen,  tie märkä ja loskainen.

Miten tuttua olikaan istua autossa toisen kanssa ja jutella. Sitä tein vuosikausia Bangkokissa. Lapset välillä siitä vinoilivat: "Jos joku kysyy, mitä harrastimme perheen kanssa Thaimaassa, niin vastaamme, että yleensä istuimme autossa matkalla kohteesta A kohteeseen B." Autossa syntyi välillä hyviä ja syvällisiä keskusteluja. Sieltä ei päässyt pakoon. Välillä kyllä vitsit olivat vähissä. Kaikki puheenaiheet olivat perheen kanssa läpikoluttuja. Toisaalta, autoriitoina perheriidat kyllä saivat uusia ulottuvuuksia. En silti niitä suosittele.

Olen nykyisin aika onneton live- ystävä. Se voivat varmaan ystäväni vahvistaa. Entä, jos tehtäisiinkin treffit autoon.

1981. Bangkok. Silom Road. Tätä kutsuttiin silloin ruuhkaksi.

+291 Jouluruokaa tarjoo kunnon väki 171208

+291 Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

Kaikki

Perinteet

Kunniaan

Teimme eilen Keskimmäisen kanssa kauppakierroksen. Kävimme myös Thai Marketissa. Joulun kunniaksi sieltä tarttui mukaan seuraavaa:

- Thaimaalaista jasmiiniriisiä, Thai Hom Mali

- Thaimaalaista  sitkoriisiä (liimariisiä), White Glutinous Rice

- Thaimaalaista Mama- noodelia, Instant Noodles Pork Flavour

- Thaimaalaista kalakastiketta

- Thaimaalaista soijakastiketta

- Thaimaalaista hapanimeläkastiketta

- Thaimaalaista kookosmaitoa

- Thaimaalaista Tom Ka- tahnaa, Tom Ka Paste

- Thaimaalaista basilikamausteseosta, Holy Basil Seasoning Paste

- Thaimaalaisia Tom Yam- liemikuutioita

Kelpaa nyt joulun tulla.

Hyväksi koettu dippikastike. (Ohje opetettu leirikeskusten emäntien kansainvälistä ruokaa käsittelevällä kurssilla.)

+290 Elämän liukuportaat 161208

+290 Elämän liukuportaat

Yhdet ylös

Yhdet alas

Kolmannet ylös ja alas

Vain huvin vuoksi

Huomaan, että liukuportailla on ollut minulle positiivinen viesti jo hyvin kauan. Joidenkin portaiden sanoma on kyllä ollut muunkinlainen. Joulun alla sen tajuan.

Bangkokin suurissa tavarataloista löysi lähes kaikkea. Siis, löysi ja löysi. Lahjojen osto vaati kulkemista liukuportaita ylös ja alas. Oli liikaa valinnanvaraa ja liian paljon päättämistä. Alennushyllyt ja tarjoukset piti tarkistaa. Kelpaisikohan tämä? Olisiko tuo parempi? Ehtikö paketti ajoissa? Miten se otettaisiin vastaan? Portaita ylös ja alas. Kaikkialla sama päättämättömyyden tila.

Olen ollut kauan jouluahdistuja. Lukemattomat tekemättömät työt masentavat. Riman nostan niin korkealla, että en varmasti pääse yli. Jos joku on joskus tehnyt jotain jouluksi,  minun on mietittävä, pitäisikö minunkin niin tehdä. Tuossa päättämättömyyden tilassa usein käy niin, että en kuitenkaan ryhdy mihinkään. Moni toimi sujuisi, jos siihen tartuttaisiin. Paniikki vain kasvaa jo alkamisen ajattelusta. Jouluisilla liukuportailla olisi ajeltava tarmokkaasti ja johdonmukaisesti. Niihin ei liity hupiajelua.

Entä, jos juoksenkin riman alta? Päättäväisenä ja hymyillen. Entä, jos lähdenkin ajelemaan sisäisillä liukuportailla “huvin vuoks ei minnekään". Ehkä jo tänä jouluna? Perheellä tuskin olisi mitään sitä vastaan.

 1970. Kypros. Kiipeäminen Hilltopille ilman liukuportaita.

+289 Rauhanturvaajan joulu 151208

+289 Rauhanturvaajan joulu

Toivotaan

Rauhaa

Julistetaan

Joulurauhaa

Ensimmäinen yhteinen joulu Miehen kanssa vietettiin Kyproksella. Olin ollut siellä mukana koko syksyn ja rauhanturvaaja sai  jouluvieraaksi vielä anoppinsa ja sisarensakin.

UNFICYPin lehdessä Blue Beret oli yksi suomenkielinen sivu, Finncon News. Joulun jälkeen siinä kerrottiin suomalaisesta joulusta Kyproksella:

"Tämänvuotisesta joulusta tuli tapahtuma, jonka useimmat muistavat koko ikänsä. Juhlan puitteet poikkesivat kovasti totutusta. Ei ollut lunta, ei pakkasta, aurinko paistoi niin, että suparusketuskin tarttui. Joulupuunakin oli vuorimänty tai pinja. Joulun vietto aloitettiin yksiköiden jouluaterioilla, joissa pataljoonan komentaja ja pastori esittivät tervehdyksensä. Tjikloksen vuoristokomppania aloitti kello 16.00, sen jälkeen 1JK kello 17.15 ja EK kello 18.00. Myös upseerimessissä vietettiin yhteistä iltaa. Komentaja ja pastori olivat 2JK:n päällikön kanssa leikkineet aattoaamuna joulupukkia viemällä joulutäydennyspaketit yksinäisille vartiopaikoille. Joulukirkko oli joulupäivänä kello 11.00"

Tuossakin joulukirkossa "perheyhtiö M:n parempi puolisko polki urkuja St Paulin kirkossa. Rouva MM toimii urkurina pataljoonamme jumalanpalveluksissa". Näin siitä kerrottiin Blue Beret- lehdessä oikein kuvan kanssa. Tuosta kuvasta ei minua enää kyllä tunnista. Valitettavasti.

+288 Kuolleiden kaupunki? 141208

+288 Kuolleiden kaupunki?

Minä

Elän ja kuolen

Mutta tänään

Minä

Vielä elän

Joku asuu koko elämänsä samassa kodissa. Toisen kotien määrä on taas niin suuri, ettei hän itsekään osaa enää laskea. Voiko kellon kääntää taaksepäin? Voiko vanhaan palata?

Minä muutin takaisin lapsuuteni kotiin. Tämä koti oli vuosia minun, Miehen, Esikoisen, Keskimmäisen ja Kuopuksen Suomen koti. Sinä aikana kutsuimme muitakin asuntoja vuoron perään kodiksemme.

Joskus tunnen asuvani Kuolleiden Kaupungissa. Muistan liian monta ihmistä lapsuudestani. Suuri osa heistä on jo kuollut. Hautausmaalla vielä satunnaisesti tapaan tutun nimen. Kun hetken pinnistelen muistiani, osaan luetella omassa ja naapuritalossa asuneiden perheiden nimiä. Joskus joku erityinen muisto häivähtää mieleen. Naapuritalossa asui Karkkitäti, jonka perässä lapset juoksivat hakemaan suun makeaksi. Tässä talossa taas asui Kiukkuinen Setä, jonka kerroksen ohi oli hiivittävä hiljaa. Puiston toisella puolella asui Soitonopettaja. Hän asui seitsemännessä kerroksessa eivätkä lapset silloin saaneet käyttää hissiä. Muistan kansakouluopettajia, rehtoreita, kaupunginarkkitehtejä, kaupunginsihteerejä, taidemaalareita, eläkeläisupseereja, myyjiä, kotirouvia, teurastajia, kampaajia… Muistan myös lapsia, joiden kanssa leikittiin ja toisia, joiden kanssa ei leikitty. Oli Meidän talo ja Teidän talo.

Jouluna monet muutkin muistavat asuvansa Kuolleiden Kaupungissa. Hautausmaiden kynttilämeri on nykyisin yksi kauneimmista joulutraditiosta. Hautausmaa oli lapsuudessani muiden hautausmaa. Meidän sukumme haudat olivat muualla, kaukana. Muistokynttilät sytytettiin vain Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä.

1990. Satakunnan Työ 2.10.1990. Kaksi paluumuuttajaa.

+287 Norrköping, Finspång, Motala ja Armonkoti 131208

+287 Norrköping, Finspång, Motala ja Armonkoti

Reissuilla ei aina

Rähjäänny

 

Matkatyössä oppi kulkemaan. Pysähtymään oppiminen onkin sitten ollut oma lukunsa. Tai bloginsa.

Parisenkymmentä vuotta sitten pääsin laulamaan Kauneimpia Joululauluja Ruotsissa. Sikäläinen kirkon suomalaistyö oli valinnut Thaimaan Armonkodin kannatuskohteekseen. Muutaman päivän  kiersin valmiiksi valmistetuissa tilanteissa kertomassa tuosta silloin uudesta ensikodista Finspångissa, Norrköpingissä ja Motalassa. Minut kutsuttiin vierailemaan myös Motalan ja Norrköpingin suomalaisluokissa. Minulla oli repullinen thaimaalaisia vaatteita mukanani. Niiden avulla saimme tuntumaa siitä, millaiselta Thaimaassa näytti ja millaisia tarinoita ihmisillä siellä saattoi olla. Ja joululaulut kaikuivat.

Tuliaisiksi muistelen tuoneeni pieniä poneja, My Little Pony- kylpyvaahtoa, niskatyynyjä ja marsipaania. Kaikkea minäkin muistan…

Thaimaa. Pääsiäisnäytelmän opetuslapset thaimaalaisessa maalaisasussa.

+286 Satupäivä 121208

+286 Satupäivä

Sadussa sadusta satuun

Sadun kanssa

Ei satua ilman

Tänään vietetään ensimmäistä valtakunnallista Satupäivää. Lapsille luetaan satuja päiväkodeissa, kirjastoissa, kouluissa ja teattereissa. Toivottavasti myös kotona.

Lukemisia lapsille oli yksi niistä kirjoista, jotka kulkivat perheemme mukana kahdella evakkomatkalla. Se kului käytössä. Viimeisen kerran muistan sen nähneeni, kun viimeisinä kouluvuosina sain säestää Porin Lyseon ja Tipulan oppilaiden yhdessä valmisteleman ja esittämän näytelmän Prinsessa Ruusunen. Vieläkin muistan osan vuorosanoista ja Ruususen musiikki edelleenkin hykerryttää.

Saimme kuljettaa mukanamme varsin rajallisen määrän muuttotavaraa matkoillamme Thaimaahan. Lasten kirjat olivat ehdottomasti painavinta mukaan otetuista tavaroista. Sitä painolastia en kadu. Tropiikin ilmasto, kuumuus, kosteus ja varastojen homeisuus eivät välttämättä tehneet hyvää kirjoille. Eräät kirjat jopa uivat tulvavedessä ja ystävät niitä sitten ripustelivat naruille kuivamaan ja silittivät sileämmiksi(!). Ulkopuolisen on varmaan mahdotonta ymmärtää, miksi vieläkin säilytämme joitain noista kirjoista. Se nostalgia!!

1979 Pori. Ensimmäinen muutto Thaimaahan. Kirjojen pakkausvaihe.Näitäkin kirjoja ripustettiin sitten myöhemmin narulle kuivumaan...

+285 Onko sinulla kiire? 111208

+285 Onko sinulla kiire?

Hännättömälläkin

Usein

Tuli hännän alla

Luin aamulla Enni Mustosta. Kirjassa puhuttiin junamatkasta Vaasasta Helsinkiin vuonna 1905. Korostetusti (ja realistisesti) kerrottiin matkan hitaudesta. Kiireestä ei puhuttu mitään.

Junamatka Porista Lahteen kesti lapsuudessa kauan. Eväät syötiin tuttuun tapaan jo seuraavan aseman jälkeen. Juna kolkutteli rauhassa eteenpäin. Se pysähtyi lukemattomilla asemilla ja seisakkeilla. Lapsi kuuli, miten juna sanoi Matkantekkoo Matkantekkoo tai miten Höllän Heikin Housut Puttoo Höllän Heikin Housut Puttoo. Tampereella oli aikaa käydä kahvilla. Riihimäen asemaravintolassa syötiin. Ei juna jättänyt. Matka jatkui rauhassa mummolaan.

Mietin näin joulun alla, että mihin meillä oikein on nyt kiire.

Turku. Hännällinen voi joskus hävittää hännättömän kiireen.

+284 Saako olla sankareita? 101208

+284 Saako olla sankareita?

Sodan ja rauhan sankarit

Pyhäversiot

Arjen sankareista

Mikä on saanut meidät unohtamaan sen, että on luvallista tehdä suurtekoja? Ei siinä ole mitään hävettävää.

Minun mielikuvissani Martti Ahtisaari liittyy Namibian itsenäistymisvaiheisiin. Niitä vaiheita seurasin tiiviisti, koska suomalaisilla oli ollut sille alueelle jo kauan yhteyksiä lähetystyön kautta. Ahtisaareen tutustuivat monet työtoverini myös silloin, kun hän toimi Tansanian suurlähettiläänä. Tähän juhlapäivään on  pitkä jatkumo myös minun mielessäni. Yhdyn onnittelijoihin Nobelin rauhanpalkinnosta 2008. 

Moni ystäväni on toiminut ja osa toimii vielä edelleen Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen alajärjestöjen työssä. Itsekin sain nauttia puolen vuoden ajasta, jolloin myös Mies sai "U Thantin allekirjoittaman palkkashekin", kuten Kyproksen rauhanturvaajat asian sanoivat. Osa tämän päivän palkinnosta on myös YK:n  pitkäjänteisen työn tulosta. Olkaamme siis kaikki rauhantekijöitä, tavalla tai toisella. 

12.6.2004. Eräs juontomme Rauha kaikille? -foorumissa Lahdessa

+283 Lahjasukat 091208

+283 Lahjasukat

Yksi kutoo

Toinen ostaa

Kolmas saa avun

Joulupukeilla on monenlaisia apulaisia.

Muutama vuosi sitten tapasin joulumyyjäisissä kaksi naista. Toinen heistä oli 95- vuotias ja toinen täyttämässä pian 97 vuotta. Naiset keskustelivat iloisesti keskenään myyjäispöydän ääressä. Toinen kertoi, että hän oli jo vuosikausia antanut kaikille lapsilleen ja lapsenlapsilleen kudotut villasukat joululahjaksi. Hän halusi aina ostaa nimenomaan lähetystyön hyväksi kudottuja sukkia. Joka joulu sukkia tarvittiin useita kymmeniä.

Hetken kuluttua naisten keskustelu siirtyi ikäkysymyksiin ja tulevaisuuteen. Toinen sanoi. "Meistäpä taitaa tulla satavuotiaita!" "Niin taitaa", sanoi toinen.  Molemmat alkoivat nauraa iloisesti. Meidän muiden läsnä olleiden oli ihan pakko yhtyä nauruun. Siinä vasta elämänasennetta.

Tänään minäkin ostin villasukat lähetysmyyjäisistä koko plutoonallemme. Täytyyhän jonkun jatkaa perinteitä. En kyllä usko eläväni satavuotiaaksi. Siihen ei taida oma elämänasenne riittää.

Diakoniamyyjäiset Thaimaan luterilaisessa kirkossa. Kuva Anne ja Pauli Rantasen uutiskirje.