+997 Kuvatonta kulttuuria 020712

+997 Kuvatonta kulttuuria

Voiko kuvitellun kuvan kuvata?

Maailmamme on kuvallistettu. Puhuuko kuva todella enemmän kuin tuhat sanaa? Näyttääkö kuva aina totuuden menneisyydestä ja internetin live-lähetys aidon tapahtuman nykyisyydestä? Kuinka tulevaisuus kuvattaisiin? Kuvittelemallako?

Paraskin kuvattu hetki on heti historiaa. Aika ei pysähdy.  Kaikki meistä eivät näe tulevaisuutta. Se ainakin on selkeä tulevaisuuden kuva. Isäni ja appiukkoni. Kerran he ehtivät eläessään tavata. Siitä saatiin sentään valokuva. Nyt nuo kaksi miestä tapaavat toisensa vain lapsenlapsissaan…

Kuvien kumartaminen ei ole itsestään selvää joka tilanteessa, ei vertauskuvallisesti eikä todellisuudessa. Väärä käytös voi joissain tilanteissa viedä hengen, saattaa vankilaan tai siirtää yhteiskunnan ulkopuolelle. Monet joutuvat yhä edelleen miettimään näitä asioita elämässään. Ulkopuolisina meidän on usein mahdotonta ymmärtää näitä tilanteita tai auttaa ratkaisuissa. 

Kuunnella voimme ja keskustella. Rohkaista tekemään oikeita ratkaisuja, mitä ne sitten kulloinkin ovatkin.  Vaikkapa tällaisissa tilanteissa: Kuinka monta kertaa, kuinka syvään ja missä käsiä pitäen kristityn nuoren on syytä kumartaa buddhalaisen munkin edessä vertailevan uskontokasvatuksen tunnilla…

Konkreettisesti meillä väärän kuvan kumartaminen tai oikean kuvan edessä kumartamatta jättäminen ei saata vastuuseen lain edessä. Kuvaannollisesti tilanne ei ole aina niin selkeä. Saako massan mielipiteitä uhmata?

1969.Pori.  Kaksi tulevaa pappaa kahden tulevan mummon kanssa. Papat eivät lapsenlapsiaan koskaan tavanneet.

+996 Outo omanlainen, tunnetuttu, myötämuistoinen 220612

+996 Outo omanlainen, tunnetuttu, myötämuistoinen

Eletyn elämän ehtoota

Tuutulaulua tupakkarullaa

 

Tasan viisikymmentä vuotta. 17.6.1962 – 17.6.2012. Sama paikka. Vivamo. Särkyneen sydämen kirkko. Samat kasvot. Samat muistot – ja muistamattomuus. Sinun tähtesi annettu. Sinun tähtesi vuodatettu. Minunkin. 

Leppoisa ja rauhallinen ilmapiiri. Rehellinen ja avoin. Tuttuus syntyy menneestä, mutta myös siitä, että vieressä ja vastapäätä istuvalla kanssamuistelijalla on elämänkokemusta saman verran kuin itsellä. Ihan erilaiset elämäntarinat. Ihan samanlainen ihmisyys. Paljon ei itse asiassa muistella – vai eikö vain muisteta.  Pikemminkin eletään tätä päivää.  Kerrotaan, mitä kaikkea on tapahtunut, mitä mutkia on matkaan milloinkin tullut. Elämästä on muotoutunut juuri tällainen. Se riittää. Onko päivien arvo kasvamassa iän myötä?  

Jotain jaoimmekin. Siitä menneestä. Kuka olikaan ottanut reippaasti vastaan muuta joukkoa. Kuka olikaan ollut reipas ja rohkea puheenvuorossaan kirkossa. Kuka olikaan nostanut kättä ylös kenen vieressä. Kuka olikaan nukkunut isossa vinttihuoneessa, jota nykyiset paloviranomaiset eivät enää sellaisenaan hyväksyisi. Miten hyviä olivatkaan olleet opettajamme Jussi Kalmanlehto ja Kirsti Tuulonen (Ijäs).

Nuoruuden epävarmuus on ohitettu. Onkohan vanhuuden jääräpäisyys tullut tilalle. Tuo toinenkin on varmaan kokenut elämässään vaikeita juttuja. Siksi omastaan osaa ja uskaltaa jotain kertoa. Rauhassa ja omassa tahdissa. Olemme jo oppineet pitämään oman reviirimme ja paljastamaan vain sen, minkä todella haluamme jakaa.  Joka tapauksessa jo se jokin on nyt paljon ja arvokasta. Viereinen vieras alkaa muuttua tutuksi kuulijaksi. Elämä oli ja on.

Messussa liturgina toimi yksi meistä, minä suostuin saarnaajaksi, maallikkosellaiseksi. Teksti kertoi kutsusta. Tämänkin kerroin:

”Entä jos kutsua ei ole kuulunut tai sitä ei ole huomannut tai siihen ei ole osannut tai halunnut vastata. Siitä eräs kertomus:

Olimme taas kerran lähdössä Thaimaasta Suomeen työkautemme loppuessa. Alakerran naapuri, suomalainen helluntailainen lähetystyöntekijä tuli hyvästelemään meitä. Hän kertoi tarinan vanhasta saarnaajasta, joka oli kutsumassa ihmisiä hengellisiin kokouksiin. Eräs kohdatuista sanoi: ”En minä nyt voi tulla. Jumala ei kutsu minua. Joskus nuorena Jumala minua kutsui, mutta ei enää.” Saarnaaja vastasi hänelle: ”Tule vain sillä vanhalla kutsulla. Tule vain sillä vanhalla kutsulla.”

17.6.2012. Vivamo. Kahdeksan riparilaista ja muutama avec.(Liisa Arajärvi, Juha Väliaho, Jaakko Mäkelä, Kari Meretniemi, Kaiku Mäenpää, Reijo Laakio, Timo Rämä, Anu Väliaho, Maija Mäkelä, Maija Meretniemi, Riitta Mäenpää, Riitta Laakio, Onneli Eranka)

+995 Kadonneiden jäljillä 180612

+995 Kadonneiden jäljillä

• Soi löytävänsä
• Joitain löysikin

Olen harrastanut salapoliisityötä ja etsinyt ihmisiä kaikista paikoista, joihin mielikuvitukseni on riittänyt ja muistini edes jotenkin yltänyt. Hakukoneet ovat pyörineet sekä tekstiviestit ja sähköpostit sinkoilleet.  Onneksi logiikkani on ollut suhteellisen sumea, ajatteluni  epälooginen ja huumorintajuni sopivan epämääräinen, joten olen voinut ohittaa normaalin käyttäytymisen rajat ja pyytää apua milloin kultakin milloin milläkin verukkeella. 

Useat 60-luvun Lohjan Vivamon rippikoululaiset, monet saman vuosikymmenen porilaiset seurakuntanuoret, 70-luvun Helsingin lähetyskurssilaiset ja monen vuosikymmenen Thaimaan lähettitoverit ovat käyneet yhteystietoineen myös minun myllyni läpi. Toiset ovat sitten jatkaneet. Olen minä vähän hyvä. Tai siis ihan vähän, mutta kuitenkin.

Katsoin jakson sarjasta Kadonneen jäljillä. Tapahtumapaikat olivat tuttuja, osa henkilöistäkin. Olimme yöpyneet Katmandussa saman ystävän samassa kodissa, jossa sarjan pieni tyttö oli aikoinaan asunut. Olimme tavanneet saman apulaistädin, joka nyt näkyi ohjelmassa. Samat maisemat. Samat tunnelmat. Sama parveke.

Osaanko olla katoamatta ystäviltäni? En taida osata. Tavatessaan pitäisi ainakin osata olla läsnä. Edes sitä.

1980. Nepal. Katmandu. Thaimaasta lomalle lennähtäneet tervetulokukkasin varustetut vieraat tutulla parvekkeella.

´+994 Vastaa kun ei kysytä ja kun kysytään 110612

+994 Vastaa kun ei kysytä ja kun kysytään

• Vastauksia löytyy.
• Entä sopiva kysymys?

Muuntelin blogeissa roikkunutta ja pyörinyttä yhdentoista kysymyksen meemiä. Vastausintoni johtuu siitä, että nyt minulla olisi paljon valmiita vastauksia. Kysymyksiä vain puuttuu. Niitä siis lähden etsimään:

Karhulan Hovi Kotkassa toissayönä. Saimmekohan peruutuspaikan, kun niin viime tingassa onnistui yöpyminen  hulppeasssa kartanossa sopivaan hintaan? Mikä aamiainen! Aamiaisella kuulimme, että  kartano oli aikoinaan sen rakennuttajan lahja vaimolleen. Mikä romantiikka :) 

1. Kysymys edelliseen vastaukseen. Sirokko:  Jos sanon matkalaukku, mikä muisto nousee ensimmäisenä mieleesi?

Lähetysjuhlilla Haminassa eilen ja toissapäivänä oli tosi mukavaa. On upeaa aina välillä kadota suureen monituhantiseen joukkoon. Istua yhdessä. Kuunnella. Katsoa. Laulaa. Viime vuonna Porin juhlilla tapahtuma alkoi Porin ensimmäisellä flashmobilla. Siellä mekin vilahdimme. 

2. Kysymys edelliseen vastaukseen. Kaanon: Pidätkö massatapahtumista? 

Vanhat ystävät. En usko, että vuosikertalähetystyöntekijät välttämättä paranevat vanhetessaan. Uudet vuosikerrat näyttävät olevan samaa hyvää vanhaa laatua. Joka vuosi tänä samana viikonloppuna Suomessa olevat Suomen Lähetysseuran työssä Thaimaassa työskentelevät/työskennelleet lähetystyöntekijät pyrkivät tapamaan toisiaan Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlilla lauantaina n kello 17.00 ”Lapiosalmikahvilassa” riippumatta siitä, missä kaupungissa ne kulloinkin vietetään. Näin on tapahtunut jo vuosikausia. Lapiosalmikahvilaa ei enää ole olemassa, mutta kaikkeahan voi aina totetuttaa soveltuvin osin. Niin tapahtui toissapäivänäkin Hamina Bastionissa. Meitä taisi olla lähes kolmekymmentä. Jihuu. 

3. Kysymys edelliseen vastaukseen. Una:  Viikonloppusi must-asia?

Nämä valoisat yöt. Lähdimme toissapäivän aamuna ajamaan kohti Haminaa klo 2.30. Se hiljaisuus. Se kauneus. Se valo!

4. Kysymys edelliseen vastaukseen. Tintti: Mikä on parasta kesässä?  

Yritän aina välillä puolustaa kaikenlaisia juttuja, joihin uskon, lähetystyötäkin. Puolustustaito ei kyllä ole kovin heppoinen ja keinot välillä kyseenalaisia :)

5. Kysymys edelliseen vastaukseen. Marja-Leena: Rohkenetko puolustaa kiusattuja ja kirjoittaa ihmisten perusoikeuksista, eläinsuojelusta, rauhantyöstä, terveydenhoidon parantamisesta (varsinkin mielenterveyden hoidosta )? Lasten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä suojella ja puolustaa myös vanhusten oikeutta turvalliseen elämään? Mitä muita tärkeitä asioita haluat tukea omilla teoillasi ja kirjoituksilla?

Yksi Thaimaahan paluumme tapahtui uudenvuodenyönä 1996. En muista, missä maassa kohtasimme tuon vuoden. Lentokoneessa olin innoissani, koska olin illalla juuri ennen lähtöä päässyt ensimmäistä kertaa Esikoisen opiskelijakämpässä nettiin. Jäin kiinni heti ensimmäisellä yrityksellä. Irti en ole enää päässytkään. Tuo silloinen opettajani on hänkin ystäviensä kanssa edelleen etsimässä vastauksiin kysymyksiä ja ratkaisuihin ongelmia.

6. Kysymys edelliseen vastaukseen. Marjatta: Ensimmäinen muistosi internetistä?

EK-ohjelmaa (Olla kuin Ellun kanat)

7. Kysymys edelliseen vastaukseen. SusuPetal: Onko sinulla suunnitelmia kesäksi?

Olen äkkipikainen, mutta onneksi myös pitkävihainen…

8. Kysymys edelliseen vastaukseen. Harakka :  Oletko pitkävihainen, mököttäjä, vai äkkitulistuja?

Lokalahden murre: Mää kattosi su flikkatas.

9. Kysymys edelliseen vastaukseen. Kiirepakolainen: Mikä kieli kuulostaa kauneimmalta?

Joo.

10. Kysymys edelliseen vastaukseen. Uuna. Oletko onnellinen?

Tuli sitä taikka tätä, elämättä älä jätä.

11. Kysymys edelliseen  vastaukseen. Pappilan mummo  Oletko seurallinen toisten kanssa viihtyjä vai nautitko enemmän yksinolosta?

1922 Siikainen. Suvun Mamman Katekismus. Saatu 10-vuotiaana. Sisältää sekä kysymykset että vastaukset...

+994 Vastaa kun ei kysytä ja kun kysytään 110612

+994 Vastaa kun ei kysytä ja kun kysytään

• Vastauksia löytyy.
• Entä sopiva kysymys?

Kapinalliseen tapaani muuntelen blogeissa pitkän aikaa roikkunutta ja pyörinyttä yhdentoista kysymyksen meemiä. Vastausintoni johtuu siitä, että nyt minulla olisi paljon valmiita vastauksia. Kysymyksiä vain puuttuu. Niitä siis lähden etsimään:

Karhulan Hovi Kotkassa toissayönä. Saimmekohan peruutuspaikan, kun niin viime tingassa onnistui yöpyminen  hulppeasssa kartanossa sopivaan hintaan? Mikä aamiainen! Aamiaisella kuulimme, että  kartano oli aikoinaan sen rakennuttajan lahja vaimolleen. Mikä romantiikka :) 

1. Kysymys edelliseen vastaukseen. Sirokko:  Jos sanon matkalaukku, mikä muisto nousee ensimmäisenä mieleesi?

Lähetysjuhlilla Haminassa eilen ja toissapäivänä oli tosi mukavaa. On upeaa aina välillä kadota suureen monituhantiseen joukkoon. Istua yhdessä. Kuunnella. Katsoa. Laulaa. Viime vuonna Porin juhlilla tapahtuma alkoi Porin ensimmäisellä flashmobilla. Siellä mekin vilahdimme. 

2. Kysymys edelliseen vastaukseen. Kaanon: Pidätkö massatapahtumista? 

Vanhat ystävät. En usko, että vuosikertalähetystyöntekijät välttämättä paranevat vanhetessaan. Uudet vuosikerrat näyttävät olevan samaa hyvää vanhaa laatua. Joka vuosi tänä samana viikonloppuna Suomessa olevat Suomen Lähetysseuran työssä Thaimaassa työskentelevät/työskennelleet lähetystyöntekijät pyrkivät tapamaan toisiaan Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlilla lauantaina n kello 17.00 ”Lapiosalmikahvilassa” riippumatta siitä, missä kaupungissa ne kulloinkin vietetään. Näin on tapahtunut jo vuosikausia. Lapiosalmikahvilaa ei enää ole olemassa, mutta kaikkeahan voi aina totetuttaa soveltuvin osin. Niin tapahtui toissapäivänäkin Hamina Bastionissa. Meitä taisi olla lähes kolmekymmentä. Jihuu. 

3. Kysymys edelliseen vastaukseen. Una:  Viikonloppusi must-asia?

Nämä valoisat yöt. Lähdimme toissapäivän aamuna ajamaan kohti Haminaa klo 2.30. Se hiljaisuus. Se kauneus. Se valo!

4. Kysymys edelliseen vastaukseen. Tintti: Mikä on parasta kesässä?  

Yritän aina välillä puolustaa kaikenlaisia juttuja, joihin uskon, lähetystyötäkin. Puolustustaito ei kyllä ole kovin heppoinen ja keinot välillä kyseenalaisia :)

5. Kysymys edelliseen vastaukseen. Marja-Leena: Rohkenetko puolustaa kiusattuja ja kirjoittaa ihmisten perusoikeuksista, eläinsuojelusta, rauhantyöstä, terveydenhoidon parantamisesta (varsinkin mielenterveyden hoidosta )? Lasten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä suojella ja puolustaa myös vanhusten oikeutta turvalliseen elämään? Mitä muita tärkeitä asioita haluat tukea omilla teoillasi ja kirjoituksilla?

Yksi Thaimaahan paluumme tapahtui uudenvuodenyönä 1996. En muista, missä maassa kohtasimme tuon vuoden. Lentokoneessa olin innoissani, koska olin illalla juuri ennen lähtöä päässyt ensimmäistä kertaa Esikoisen opiskelijakämpässä nettiin. Jäin kiinni heti ensimmäisellä yrityksellä. Irti en ole enää päässytkään. Tuo silloinen opettajani on hänkin ystäviensä kanssa edelleen etsimässä vastauksiin kysymyksiä ja ratkaisuihin ongelmia.

6. Kysymys edelliseen vastaukseen. Marjatta: Ensimmäinen muistosi internetistä? 

EK-ohjelmaa (Olla kuin Ellun kanat)

7. Kysymys edelliseen vastaukseen. SusuPetal: Onko sinulla suunnitelmia kesäksi?

Olen äkkipikainen, mutta onneksi myös pitkävihainen…

8. Kysymys edelliseen vastaukseen. Harakka :  Oletko pitkävihainen, mököttäjä, vai äkkitulistuja?

Lokalahden murre: Mää kattosi su flikkatas.

9. Kysymys edelliseen vastaukseen. Kiirepakolainen: Mikä kieli kuulostaa kauneimmalta?

Joo.

10. Kysymys edelliseen vastaukseen. Uuna. Oletko onnellinen?

Tuli sitä taikka tätä, elämättä älä jätä.

11. Kysymys edelliseen  vastaukseen. Pappilan mummo  Oletko seurallinen toisten kanssa viihtyjä vai nautitko enemmän yksinolosta?

1922 Siikainen. Suvun Mamman Katekismus. Saatu 10-vuotiaana. Sisältää sekä kysymykset että vastaukset...

+993 "Tyypillinen aasialainen nainen" 050612

+993 "Tyypillinen aasialainen nainen"

• Tyyppitarkastettu?
• Tuomaroitu?

Oletko  valioyksilö? Tavallinen vai tavaton?  Laatuarvosteltu? Muotovalio? Hylätty? Oletko, tyylikäs, elegantti, touhukas tai vilkas? Pihtikinttu? Omenapää? Herasilmä? Valpas? Sopusuhtainen ja siro? Ihastuttava? Aggressiivinen? Oikeanlainen? Tasapainoinen ja sopusuhtainen?

Oletko  naisen prototyyppi?  Siis millainen?

Sally Lim on toiminut Singaporen luterilaisen kirkon lähetysjohtajana. Sally Limin puoliso Terry Kee on Singaporen luterilaisen kirkon piispa. Kun tapasimme hänet Thaimaassa, oli ilo istua ja jutella vanhoista ajoista, yhteisistä vuosista Thaimaassa, jossa kaikki olimme Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon työssä. 

Tässä Sally Limin haastattelu. 

”Olen tyypillinen aasialainen nainen; olen aina ollut tyytyväinen voidessani palvella mieheni rinnalla. Mieheni on hyvä pastori ja johtaja, joka on paljon esillä, kun minä puolestani työskentelen parhaiten taustalla. Nuorena päämääräni oli palvella uskollisesti Jumalaa ja kirkkoa ja olin valmis luopumaan sihteerin työstäni, kunhan Jumala siunaisi meitä lapsilla. Mutta emme koskaan saaneet lapsia ”

”Lähdin epävarmalla mielellä, sillä en tiennyt, mitä annettavaa minulla olisi maassa, jonka kieli, kulttuuri ja ihmiset olivat minulle vieraita. Epävarmuuteni sai minut kuitenkin työskentelemään kovemmin ja luottamaan lujemmin Jumalaan. Minua auttoi myös, kun näin, miten intohimoisesti mieheni omistautui lähetystyölle ja paikallisille ihmisille.”

”En myöskään voinut enää tehdä työtä vain taka-alalla, vaan jouduin nousemaan esiin monissa eri tilanteissa. Opin tekemään työtä ihmisten kanssa, jotka edustivat eri rotuja, kulttuureja ja kansallisuuksia ja sain rohkeutta palvella Jumalaa omana itsenäni, enkä vain mieheni työtoverina.”

Näin se sanotaan aasialaisittain. Entä suomalaisittain?

1996.Thaimaa. Synttärikahvivieraina Alfhild Steinsbø Hauglid ja Sally Lim

+992 Monenlaisia hääpäiviä 310512

+992 Monenlaisia hääpäiviä

• Kaikki vuodet
• Joka vuosi

Ei kahta samanlaista. Tällaista. Täydellisen vajavaista. Rakkautta kuitenkin…

“Lue kukunnat – ne ovat elämäsi kultaiset vuodet!” Vaikenin ja laskin: yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi… Ah, jo minulta pienoiselta luvut loppuivat ja yhä kukkui kultainen käkeni. “Kukkuu, kukkuu, kukkuu, kukkuu” käkeni kanssa kilvan metsään huhuin. “Kukkuu, kukkuu, kukkuu, kukkuu” maa, metsä, ilma kaikkialta vastaan kaikui. (Linnankosken kootut)

Kuulutukset oli otettu ja häät olivat tulossa. Sitten tuli kutsu. Se kutsu, jota odotettiin, mutta ei toivottu. Armoa annettiin hetken verran. Lähtökutsun saanut mies sai jäädä vielä päiväksi kotiin mennäkseen morsiamensa kanssa pikavihille liikekannallepanon päivänä 18.6.1941. Sitten piti lähteä. Miltei saman tien.

Anoppi ja appi juurivihittynä parina:

+991 "Mikä erottaa tavaran roskasta?" 290512

+991 "Mikä erottaa tavaran roskasta?"

• Uutta ja vanhaa
• Lainattua ja sinistä
• Taivaansinistä ja tavoittamatonta

Kirjalliset lainaukset ovat laillista tai laitonta lainatavaraa. Palautusoikeutta ei ole enää sen jälkeen, kun ne on julkistettu. Silloin ne elävät jo omaa elämäänsä eikä niitä enää saa kiinni. Puff.

Löysin tämän otsikon blogimaailmasta.  Nyt on taas kerran aika miettiä tavaran ja roskan eroa. Tavaraa on. Kasoja on. Mistä erottaisi roskat tavaroista… 

Toisaalta, jos olisin onnistunut löytämään tämä kouluaineeni aikaisemmin siivousinnossani, en olisi voinut kirjoittaa sitä tähän:

III luokka: Äitienpäivä. Eilen oli äitienpäivä. Aamulla herätimme äidin laululla. Lahjaksi äiti sai keittiötuolin. Isä oli ostanut ruusun. Äiti sai vielä toisenkin kukan. Kaktus oli ruvennut kukkimaan. Sillä oli kauniit, tulipunaiset kukat.

Yhdeltä alkoivat Äitienpäiväjuhlat Cygnaeuksenkoulussa. Luulin, että siellä oli radio, mutta siellä ei ollutkaan. Minun piti palata kotiin, että olisin voinut kuunnella radiota. Kuuntelin Porin lähetyksestä toivonliittolaisten ohjelman. Esiinnyin itse siinä. Esitin pianonsoittoa. Oli jännittävää kuunnella sitä. Lähdin vielä juhliin. Sielläkin minun piti soittaa, mutta piano olikin lukon takana. Silloin esitin äidin kanssa duettoa.

Ja siivous jatkuu..

+990 Etsintäkuulutus:Vivamo kesäkuu1962 rippikoulu 230512

+990 Etsintäkuulutus: Vivamo kesäkuu 1962 rippikoulu

• Kolme Kovaa Koota
• Jussi Koo, Kikka ja Kati

Nuorena ei voinut kuvitella, että vanhana olisi näin mukavaa. Tai että edes olisi hengissä. Tai ainakaan että vielä olisi ajatustoimintaa. Tai ytyä.

Sittenpä näkevät, nämä nykyiset nuoret. Ihan erilaisessa maailmassa. Siihen on suostuttava. Varminta varmaan vielä silloinkin on  se muutos. Ulkonainen sellainen. Sisältä ovat silloinkin samaa silkkoa. Mihin se  siitä muuuttuisi. Eri sanoin ja käsittein kylläkin. Kai.

Pikaisesti ja sen suuremmin valmistelematta syntyi  ajatus koota kokoon kesäkuussa 2012 50 vuotta sitten leirinsä käynyttä rippisleiriporukkaa. Kaikki tulimme Vivamoon eri puolelta Suomea ja sinne jonnekin me taas katosimme. Tai moni myöhemmin muuallekin. Kauaskin. Se lähinnä Vivamoa asuva järjesti meille paikan jutelle ja muistella. Ja syödä ja juoda kahvia. Ja käydä Särkyneen sydämen kirkossa, rippikirkossamme.

5.6.1962.”Leirin alku: Täällä fiksu pappi, paikka + kaverit. Yötervehdys: Ensin tyttöleirin johtaja menee koko joukon eteen ja sanoo: ”Hyvää yötä pojat.”  Pojat: ”Hyvää yötä tyttö:” Sitten Kalmanlehto: ”Hyvää yötä tytöt.” Tytöt: ”Hyvää yötä Suuri Johtaja.”

Me  muinaismuistot, jotka kävimme Vivamossa rippiksen kesäkuussa 1962, tunnistimme nimet Juhani Kalmanlehto, Kirsti Tuulonen (nykyinen Ijäs) ja Kati Lankinen (nykyinen Rolig). Meillä oli mahdollisuus palata Vivamoon viidenkymmenen vuoden jälkeen. Silloin aikanaan olin Ikävalko, Muistipuolella vähän meillä varmaan jo viirasi, mutta kuitenkin. Meitä oli aikoinaan muuten yhteensä 120. Huh.

Me, pomot ja isoiset 17.6.1962:

+989 Mikä suomalaisia ärsyttää? 220512

+989 Mikä suomalaisia ärsyttää?

Hymyllä ei täällä selvitä

Pitääkö aina osata käyttää oikeita termejä ja oikeita ilmauksia?  Onko parempi olla sanomatta mitään kuin käyttää vääriä sanoja? Jos uudessa tilanteessa en osaa käyttäytyä oikein, ansaitsenko näpäytyksen.

Onko parempi olla puhumatta pyörien päällä rullaavalle kuin käyttää väärää sanaa hänen kulkuneuvostaan? Onko viisaampi välttää keskusteluja ihmisen kanssa, jonka seksuaalisuudesta ei osaa käyttää oikeaa termiä? Onko parempi paeta surevaa, ettei vahingossa ota osaa väärällä tavalla? Onko helpompi kiertää eri tavalla uskovia, kun terminologia on hukassa? Onko paikkakunnalle muuttaneen syytä olla ottamatta kontaktia, kun hän ei tiedä paikkakunnan tapoja ja perinteitä?

Juttelu  maailmanmatkaajaystävän kanssa on aina yhtä mukavaa ja rentouttavaa. Keskustelumme kääntyi kerran taas siihen, miten voisimme auttaa Suomeen muuttaneita parhaiten sopeutumaan maahamme. Kerroin mainioista kulttuuritulkeista, jotka katsottuaan terävin ulkopuolisin silmin suomalaista käyttäytymistä osasivat hyvin varoitella uusia tulijoita. Ystäväni ymmärsi: Uusille tulijoille olisi pystyttävä kertomaan siitä, mikä kaikki suomalaisia ärsyttää… Ymmärsin minäkin. Näin se on oikeasti. Valitettavasti.

Monessa maassa työskennellyt ystäväni osasi antaa monta hyvää esimerkkiä siitä, mistä itsekin olen usein kirjoitellut. Jos haluaa pystyä kommunikoimaan oikealla tavalla oikeassa maassa, suomalaisenkin on opittava joustamaan. On tiedettävä tervehtimistavat, hymyt, katseen suunnat, oikea pukeutuminen oikeaan aikaan ja monet muut asiat, jotka väärin tehtyinä saattavat ärsyttää vuorostaan muiden maiden ihmisiä. Onko suomalaisten vaikeampaa uskoa, että meidänkin käytöksessämme on varottavaa…

Useimmissa maissa on kohteliasta seistä rivissä valokuvissa erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa:

1993. Thailand Bangkok. Luterilaisen lähetyksen maallikkokoulutuskurssilta valmistuneet opettajakunnan kanssa.