+1038 Kalenterissa uusia alkuja: Ubon Ratchathani 211212

+1038 Kalenterissa uusia alkuja: Ubon Ratchathani

Eteenpäin
Uuteen suuntaan
Uusiin haasteisiin.

Olen saanut tehdä työtä,  jota ohjasi silloisen Suomen Lähetysseuran lähetysjohtajan Henrik Smedjebackan käyttämä termi, luterilainen dynaaminen lähetysnäky. Se oli aikaa, jolloin tuleva Thaimaan luterilainen kirkko muuttui toiveista todellisuudeksi. Monesti olen käyttänyt siitä ajasta nimeä Kirkkohistoria pikakelauksella. Työ alkoi Bangkokissa, mutta laajeni pian Koillis-Thaimaahan, Ubon Ratchathanin lääniin.

21.12.1986. Ubonissa avattiin Hyvän Uutisen keskus. Mies siellä.

Jo ennen työn aloittamista Ubonissa sinne tehtiin tutustumismatkoja. Perheemmekin vietti siellä lomallaan muutaman päivän tutustumassa työn tuleviin mahdollisuuksiin:

1982.  Ubon Ratchathani. Jokiajelua.

+1037 Kalenterissa koulukirkot ja caroling 201212

+1037 Kalenterissa koulukirkot ja caroling

Kotiin
Ennen kukonlaulua

Suomalaiset ja thaimaalaiset joulumuistot ovat samassa kerässä, tai voisi sanoa vaikka niin, että toiset ovat loimilankoja ja toiset kudelankoja…

20.12.2004 Koulujen joulukirkot Porin Teljässä: 9.00. Kalaholman koulu, 10.00 Uudenkoiviston koulu, 12.00 Itä-Porin yläaste.

Lähtölaskennan aikaan viisi vuotta sitten kirjoitin thaimaalaisista kirkollista joulua edeltävistä yökuhkimisista, 15 Caroling . Niistä kerroin usein puheissani joulun aikaan, myös keskustelusaarnoissa kaikissa yhdessätoista koulukirkossa Porin Teljän seurakunnassa joulun alla 2004:

”Sana caroling on otettu englanninkielestä. Carol tarkoittaan joululaulua. Thaimaassa on tapana, että ennen joulua seurakuntalaiset, lapset nuoret ja aikuiset lähtevät jonain iltana vierailemaan eri kodeissa. Matka jatkuu usein aamuyöhön. Vieraillaan niin monessa kodissa kuin ehditään. Usein ensimmäinen laulu lauletaan ulkona oven edessä. Jos talonväki on vielä hereillä, niin silloin usein kutsutaan sisään. Siellä sitten lauletaan vielä jotain, luetaan jouluevankeliumi ja rukoillaan yhdessä. Usein talonväki on tiennyt odottaa vierailijoita ja on valmistanut joitain herkkupaloja vieraille. Lapsista on tietysti mukavaa, jos saa juoda paljon limsaa ja syödä karkkeja, keksejä ja hedelmiä. Tälläkin tavalla joulun sanoma Jeesuksen syntymästä leviää.”
 

Lähes jokaisessa thaimaalaisessa kodissamme saimme monia öisiä laulavia jouluvieraita. Tässä vieraskirjamme 20.12.1992, vieraina tällä kertaa Lad Phraon seurakunnan jäseniä. Huom. kellonaika 2.40 a.m:

+1036 Kalenterissa viimeistään 191212

+1036 Kalenterissa viimeistään

Milloin onkaan viimeistään?

En ole virallinen asioimistulkki enkä siis käännä virallisia asiapapereita, mutta olen luvannut olla käytettävissä tarpeen mukaan, kun muita ei ole saatavilla.  Tarvetta olisi varmaan paljon, mutta budjetit valittavat… Tulkin tehtävään kuuluu välillä myös kulttuuritulkin tehtäviä. On lupa selittää myös sitä, miksi joissain tilanteissa väärinymmärrysten vaara lisääntyy. Kun tietää jotain erilaisista tavoista, ei tarvitse kysyä muodossa: Miksi ihmeessä…

Viimeistään. Tajusin vasta vuosien jälkeen, kuinka tämä sana voi tuottaa ongelmia viranomaisten kanssa. Ei ole itsestään selvää, että kaikki ymmärtävät, että viimeistään tarkoittaa viimeistä mahdollista päivää eikä suinkaan ensimmäistä mahdollista. Kuinka moni onkaan varmaan myöhästynyt asioinnissaan juuri tästä syystä. Ei sana ”aikaisintaankaan” kovin helposti aukea vieraskieliselle eri kulttuurista tulleelle…

Nyt viimeistään on hyvä aika digitoida vanhoja puhekasetteja. Onneksi löytyi osaaja, joka osasi ostaa oikean piuhan oikeaan väliin. (www.digisi.fi)  Nyt on ollut hauska kuunnella myös vanhoja Tuhatjalkaisen lauluja (vuodelta 1973) ja hoilottaa mukana, kun krokotiili ui Kiinaan asti ja nielee kielensä oppiakseen kiinan kielen, tai toistella vanhaa (Kirsi Kunnaksen) viisautta: ” Huono omenasato. Asuntopula, sanoi omenamato.”

 

+1035 Kalenterissa edeltä menneitä 181212

+1035 Kalenterissa edeltä menneitä

Sydäntä särkevää aavesärkyä?

Olen oppinut kokemuksesta, että isoistaveljistä tulee kuoltuaan jossain vaiheessa pikkuveljiä. Aika jättää jokaisen sen ikäiseksi kuin hän oli kuollessaan. Muut menevät ohi. Kuolleet eivät myöskään tiedä, miten televisiosarja päättyy tai miten seuraavissa urheilukilpailuissa käy. Kuoleman lähettyvillä tuollaisekin asiat menettävät merkitystään. Huomataan, että aika ei olekaan ihmiselle rajaton.

18.12.1976 Isoveljen kuolema

Kiasmassa käydessäni istuin kerran hetken Osmo Rauhalan teosten vieressä muistelemassa hänen Kaksoispistettään Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa.

“Kuolema ei ole elämän päätepiste, vaan kaksoispiste”

Jäin miettimään Rauhalan Aavesärkyä:

”Aavesärky on kipua, joka tuntuu amputoidun raajan kohdalla. Ruumiinosa, jota ei todellisuudessa enää ole, säilyy kehon muistissa”

Onko rakkaan ihmisen muistamisessa kyse aavesärystä? Entä muistuttaako aavesärky meitä siitä, mitä  kirkkoisä Augustinus sanoi kauan sitten: ”Sydämemme on levoton kunnes se löytää rauhan Jumalassa.”

Veljenpoika toi Ikävalko-sukuseuran sukukirjan. Siellä heitä edellä menneitä riittää. Onneksi meillä on vielä myös tänään eikä vain eilen.

 

+1034 Kalenterissa Kotimaa24 171212

+1034 Kalenterissa Kotimaa24

Pium Paum
Siitä Pelistä Pois

Kotimaa24:n blogimetsikössä on vallinnut välillä varsin vallatonkin vapaus. Nyt siellä kukkii vain kutsuvieraspuutarha. Minäkin menin Kaukomailta Kotimaahan muutama vuosi sitten. Sille blogialustalle kirjoittamani blogit ovat löytyneet myös tästä ”omasta” metsästä.

Joitain viimeisiä kommenttejani Kotimaa24:n blogeihin:

”Olemme nuorison kanssa kehitelleet eräänlaista aikamatkaa dementoitumisen varalle. Se itse asiassa alkoi tekstiviesteistä. joita lähettelin nuorisolle vaalien aikaan kysyen, olivatko he varmasti muistaneet äänestää. Muistihäiriöisemmän tulevaisuuden varalle mietimme kännykkää, joka kyllä lähettäisi jokaisen niistä äänestyskehotuksista,  joita muistamaton lähetti, mutta ei veisi niitä perille. Automaattinen ystävällinen vastaus kyllä tulisi.

Kehittelimme asiaa lisää. Voi olla, että vanhuudessa haluamme valittaa milloin mistäkin. Presidentillekin voisi lähettää joka asiasta valitussähköposteja (aina vain uudestaan ja uudestaan, koska entistä lähetettyä viestiä emme muistaisi.) Ja taas tulisi aina ystävällinen (automaattinen) vastaus presidentin allekirjoituksella. Se, kuka presidentti meille vastaisi, riippuisi aina siitä, missä muistamattomuuden vaiheessa olisimme. (Sehän on yksi muistitestin kysymyksiä ymmärtääkseni.) Kekkonen vastaisi kauan... Aikamatkoja on siis olemassa. MOT.”

”Taivaan kansalaisuuden laatu määräytyy myös "hallitusmuodosta". Kuka ja/tai mikä hallitsee maailmaa... En usko, että maailmassa kyse on demokratiasta vaikka Isän lapsia olemmekin. En tiedä, kuinka paljon meidän kunkin ajatuksiin on vaikuttanut suhde omaan isäämme. Oma isäni antoi minulle rakkautta, elämänrohkeutta ja ajattelunvapautta. Niissä suhteissa ei tarvinnut kapinoida. Tiedän, että se oli suuri lahja. Näkökulmaani on kieltämättä siirtänyt tai ainakin laajentanut vuosikausien asuminen kuningaskunnassa, jossa aikoinaan hallitsijalla on ollut absoluuttinen valta. ja jossa edelleenkin on olemassa "kuninkaallinen kieli" muiden erilaisten kielitason ohella.

Jos maailman kuninkaat ovat menettäneet valtansa vapaaehtoisesti tai pakosta, onko Jumalakin luopunut kruunustaan. Jos on, niin vapaaehtoisestiko vai ihmisten vallankumousyritysten takia? Lähestymmekö Jumalaa myös hallitsijana? Onko Hänellä todella Kaikki Valta, vai onko Hän luopunut vallastaan ja antanut sen meille jaettavaksi ja kahinoitavaksi? Lähteekö lähetyskäsky edelleen siitä, että sen antajalla on valta lähettää ja vastata siitä, mitä tapahtuu, vai olemmeko kulloistenkin äänestyspäätösten varassa... Jos Jumala on hallitsija, Hän määrää myös kansalaisoikeuksien antamisesta.”

” Moni on täällä väittänyt, että naispappeuden vastustaminen on (jopa itseltään ) piilotettua naisvihaa. Tai että tiettyjen lähetysjärjestöjen työn kannattaminen on epätasa-arvoisuuden ja rasismin ja antisemitismin hyväksymistä. Tarina kertoo riitaisesta avioparista, jotka eivät päässeet yksimielisyyteen siitä, pitikö tietty asia hoitaa saksilla vai puukolla. Kun mies heitti saksia kannattavan vaimonsa veneestä, niin vaimo vielä hukkuessaan nosti kätensä veden pinnan ylle ja teki sormillaan saksia kuvaavan liikkeen. Minäkin haluan (katkeraan?) loppuun asti nostaa sakseni pinnan yläpuolelle.”

Aikansa kutakin. Milloin missäkin. Kotimaa 1982:

+1033 Kalenterissa väitöstilaisuus 161212

+1033 Kalenterissa väitöstilaisuus

Vähänkään väheksymättä

Väitöksessä ei vängätä, vaikka väliin mieli tekisikin. Mielenkiintoista sitä silti on seurata. Joskus jännittää enemmän kuin toisinaan.

16.12.2000. Turku. Åbo Akademi. Väitös. Khrischak Issara : The Independent Churches In Thailand, Their Historical Background, Contextual Setting, and Theological Thinking, Åbo Akademis Förlag – Åbo Akademi University Press

Tältä se näytti ylhäältä katsottuna:

+1032 Kalenterissa ruotsinsuomalaista seurakuntatyötä 151212

+1032 Kalenterissa ruotsinsuomalaista seurakuntatyötä

Kaikkialta kaikkialle
Ja takaisin

Ruotsinsuomalaisessa seurakuntatyössäkin tuettiin aikoinaan Bangkokissa toimivaa ensikotia, Armonkotia. Sain eräänä vuonna käydä  tuomassa terveisiä Thaimaasta Kauneimmissa Joululauluissa Finnspångissa, Norrköpingissä ja Motalassa. Vierailin myös Motalan ja Norrköpingin suomalaisluokissa. Muistan hyvin lämpimän vastaanoton joka paikassa.

15.12.1991. Ruotsi. Norrköping. Kirkko 17.00. Suomalaisten Kauneimmat Joululaulut.

Otin Ruotsiin repussani mukaan  thaimaalaisia vaatteita ja niiden avulla loin avustajien kanssa henkilöhahmoja puheen elävöittäjäksi:

Maanviljelijä Thaimaan maaseudulta. Hän tuntee olonsa varmaan vähän vieraaksi näin upeassa ympäristössä ja on enemmän kotonaan avarien riisipeltojen keskellä. Hän muuttaa osaksi vuotta työn perässä kaupunkiin, usein yhdessä perheen kanssa. Kotina on verhoilla eristetty osa rakennettavasta talosta. Lapset pääsevät tarhaan, turvaan kiireiseltä työmaalta.  ”Mikä Jeesus käskee auttaa myös minua?”

Pakolainen. Hän on tullut kaukaa, harvoin kertoo, mistä. Epävarma nykyisyydestä – tulevaisuudesta - haluaa olla rauhassa. Ei hän ymmärrä politiikkaa tai kansainvälisiä talouskriisejä. ”Muistan, miten kotikylässä opetettiin, että Jeesus on voimakkaampi kuin kaikki paha.”

Pikkusisko. Hän auttaa kirkon joulujuhlassa innokkaana. Pienenä sairastettu polio oli vammauttanut myös sisintä. Olivatko vammat todella seurausta aikaisempien elämien virheistä, niin kuin opetettiin. ”Kuulin kirkossa, että minäkin olen arvokas. Minua tarvitaan.”

Ensikotilainen. Hän on vähän ymmällään oudossa ympäristössä outojen ihmisten parissa. Niin paljon outoa on mahtunut viime kuukausiin. Kylään tullut vierailija oli kertonut vanhemmille hyvästä työpaikasta tehtaassa ja maksanut vuoden palkan etukäteen. Totuus oli ollut erilainen, työ jotain aivan muuta. Raskaus esti lopulta nekin työt. Nyt hänet on ohjattu Armonkotiin. Häntä autetaan, häntä rakastetaan. ”Sitäkö armo tarkoittaa?”

Tarinat ovat ehkä muuttuneet. Ihmiset eivät.

1991. Suomen Lähetysseura Kevätkeräys Thaimaan ensikodille ja koulutuskeskukselle

+1031 Kalenterissa varainhankintaa 141212

+1031 Kalenterissa varainhankintaa

Ahkerat kädet
Laulava suu
Viisaat sydämet

Vapaaehtoistyötä. Mielekkyyttä mielettömään maailmaan.

14-15.12.2001. Porin Teljän seurakunnan myyjäiset

Sille  lähimmäiselle lähellä ja kaukana: Hyvää Joulua!

”Kirkon kulttuuripalkinto 2012 on myönnetty Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut -tapahtumalle. Perusteluina palkinnon myöntämiselle oli pitkäjänteinen kristillisen jouluperinteen siirtäminen sukupolvelta toiselle sekä yhteislaulun ja suomalaisen kulttuurin tukeminen.”

”Vastuullinen Lahjoittaminen ry (VaLa) jakoi 5.9.2012 suomalaiselle varainhankinnalle osoitetut Vala Awards 2012 tunnustukset. Tunnustukset jaettiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Tänä vuonna  vuoden varainhankintateoksi nimettiin Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut -kampanja. ”

Osataan sitä muuallakin. Myyjäiskortteja Thaimaasta:

+1030 Kalenterissa maahanmuuttajat ja Karmela Liebkind 131212

+1030 Kalenterissa maahanmuuttajat ja Karmela Liebkind

Taakse jättäneet
Edestä löytäneet?

Huomaan, että jo parisenkymmentä vuotta sitten sain olla mukana miettimässä ja puhumassa maahanmuuttajien asemasta Suomessa. Työnohjauksen vastavuoroisuuden vuoksi sain pitää joitain luentoja myös hoitoalan opiskelijoille:

13.12.1994 Porin terveydenhoito-oppilaitos. Monikulttuurinen hoitotyö, 9.00-10.30.

Tällaisia muistiinpanoja ja lainauksia löydän tuon luennon valmisteluista vihoistani. Lähteenäni oli silloin kirja, Karmela Liebkind: Maahanmuuttajat. Kulttuurien Kohtaaminen Suomessa, 1994-

Riskiryhmät:
1. henkilökohtaisen sosio-ekonomisen statuksen jyrkkä lasku
2. kykenemättömyys puhua maan kieltä
3. ero muista perheenjäsenistä
4. ympäröivän yhteiskunnan taholta tulevan ystävällisen vastanoton puuttuminen
5. eristyneisyys muista saman kulttuuritaustan omaavista henkilöistä
6. traumaattiset kokemukset tai maahantuloa edeltävä pitkäaikainen stressi
7. teini-ikä tai vanhuus siirtolaisuuden alkaessa
 

Taisin olla ajan hermolla jo silloin. Eivät nuo riskit ole kyllä tuosta ajasta mihinkään muuttuneet. Onneksi kaikki maahanmuuttajat eivät kuulu noihin riskiryhmiin, vaikka helppoa muutto tuskin kenellekään on ollut.

2009. Pori. Satakunnan monikulttuuriyhdistys ry. 

+1029 Kalenterissa yhteiskuntaa, ekologiaa ja politiikkaa 121212

+1029 Kalenterissa yhteiskuntaa, ekologiaa ja politiikkaa

Kolmen kulman kummajaiset:
Lähetys, uskonto ja yhteiskunta
Lähetys, uskonto ja ekologia
Lähetys, uskonto ja politiikka

Opettaessaan oppii suuria sanoja. Eivät ne suuta halkaise. Aivot ne kyllä käynnistävät. Hyvä niin. Haasteet eivät ole hassumpia. Tähänkin kurssiin minut on pari  kertaa haastettu luennoitsijaksi:

12.12.2007. DIAK Pori. Lähetys ja kansainvälinen diakonia. Yhteiskunnallinen, ekologinen ja poliittinen vaikuttaminen. 8.30-11.45.

Taas löytyi papereista luennon lähtökohta ja ensimmäinen pohdintahaaste opiskelijoille:

Mihin keräykseen viimeksi annoit jotain? Uskotko, että se meni perille? Miksi uskot niin? Menikö raha oikealle ihmiselle?

Asiat tulevat lähemmäksi, kun ne koskettavat omaa lompakkoa. Itse taisin antaa viimeksi kolehtia kirkossa. En kyllä muista, mihin tarkoitukseen. Luotan, että se menee perille. Oikeaan ja tärkeään tarkoitukseen.

Maailman kasvoja Lähetysmuseosta:

+1028 Kalenterissa lentokenttäkeikkoja 111212

+1028 Kalenterissa lentokenttäkeikkoja

Tervetuloa ja näkemiin

Jos escort - palveluilla ei olisi niin voimakkaasti tietty leima, voisin kyllä kehua toimineeni monenlaisena seuralaisena monille suomalaisille ja muunmaalaisille. Bangkokin lentokentän tulo- ja lähtöaulat tulivat todella tutuiksi. Menneinä aikoina viralliset ja muutkin vieraat oli syytä noutaa kentältä ja palauttaa kentälle. Saatavana olleet kuljetuspalvelut eivät olleet tarpeeksi luotettavia ja olihan se olevinaan todella kohteliasta hakea ja saattaa vierailijat ja ostaa heidän kaulaansa tuoksuvat jasmiiniruusukoristeet. Ennen muinoin hakijoina ja saattajina oli myös suuri joukko thaimaalaisia, niin paljon kuin vain autoihin saatiin mahdutetuksi.

Välillä hupimielellä laskimme, keitä kunnianarvoisia olimme halanneet ja keneltä lentosuukkoja saaneet lähtölauluja laulettuamme. Lentokentällä toimii tasa-arvoisuus, piispoja myöten. Paikallisilla on aina kotikenttäetu.

Yksi kodeistamme oli  suhteellisen lähellä lentokenttää, joten aina emme jaksaneet viedä vieraita keskikaupungille nukkumaan heti yöllä heidän saavuttuaan, vaan vasta muutaman tunnin kuluttua, kun itsekin aamukuudelta matkaan ponnahdimme:

11.12.1990. Vieraskirja. ”Öinen pikavierailu, jolloin tuli testattua, että lähetystyössä tarvittava kärsivällisyys on opittu erinomaisesti tässä perheessä. Keskiyön lennolta hymyillen toinen minut haki ja yhtälailla hymyillen toinen aamusta kaupunkiin kuskasi. Kirsti.”

Ystävien valmistaman lähtölahjakirjan viimeisellä sivulla ensimmäisen Thaimaan työkauden jälkeen keväällä 1983 puhuttiin myös lentokentästä. Kuinkas muuten.

+1027 Kalenterissa muilla mailla vierahilla 101212

+1027 Kalenterissa muilla mailla vierahilla

Joulu jolkottaa joka paikkaan

Moni suomalainen haluaa osallistua suomalaiseen joulukirkkoon myös maailmalla asuessaan tai vieraillessaan. Tai ainakin Kauneimpiin Joululauluihin. Itse säestin niitä myös Hanoissa, Vietnamissa, rauhanturvaajien joulukirkkoa taas aikoinaan Nikosiassa, Kyproksella.

10.12.1988 Mies Singaporesta Manilaan. Molemmissa suomalaiset joulukirkot. Majoittuminen suurlähettilään residenssissä, Timo Jalkanen.

Kun tämä suurlähettiläs matkasi Suomeen, Mies näytti hänelle Bangkokia yhden iltapäivän.

Suomen ev.lut.kirkolla on Bangkokissa nykyään oma siirtolais- ja turistipappi, Jyrki Markkanen. Thaimaan turistityöstä voi löytää lisätietoja netistä suomenkirkkothaimaassa.net Muusta kirkon ulkosuomalaistyöstä saa tietoa täältä: http://evl.fi/ulkosuomalaiset/

+1026 Kalenterissa Kauneimmat Joululaulut 091212

+1026 Kalenterissa Kauneimmat Joululaulut

Kappale Kauneinta Joulua

Ol taas Kauneimpien Joululaulujen aika.  Niistä kirjoitin toisaalla:

”Totta kai seurakunnissa ja kristillisissä kirkoissa kautta maailman on laulettu jo kauan yhdessä myös joululauluja. Joululauluilloille on annettu vuosien aikana kaikenlaisia nimiä, niin kuin me, joiden aika ulottuu aikaan ennen näitä nykyisiä Kauneimpia, hyvin muistamme. Se ei mielestäni ole näitten laulajaisten se peruspointti.

Idea oli yhdistää joululaulujen laulaminen lähetystyöhön, alussa kai vielä siihen hiljaisimpaan sunnuntai-iltaan. Sitä varten Suomen Lähetysseura kokosi lauluja lauluvihkoon ja halukkaat seurakunnat voivat tilata näitä vihkoja (ilmaiseksi) ja laulattaa ihmisiä lähetystyön merkeissä. Vihko oli ja on SLS:n tervehdys ihmisten omaan jouluun ja samalla kutsu jakaa kaukaisille ihmisille hyvää joulun sanomaa. Seurakunnista riippuu, kuinka paljon lähetyssanoma on mukana näissä illoissa.

Olen itse ollut varmaan kymmenissä joululauluilloissa tuomassa omaa tervehdystä ja laulanut sekä välillä säestänyt näitä iltoja myös tropiikin illoissa, joissa pohjoisesta lentäneille sähkölangoilla istuskeleville pääskysille on laulettu terveisiä suomalaisilta pääskysiltä...”

Tällainen löytyi kalenterista. Osa puheestani Loimaan seurakunnan Kauneimpien Joululaulujen illasta:

9.12. 2007 Loimaa. Kuukausi sitten Suomessa vieraili kaksi Thaimaan alkuperäiskansojen edustajaa. He käyttivät täällä eri tilaisuuksissa heimonsa perinteisiä värikkäitä asuja. Jokaisen vaimon kunnia-asia on siellä ommella tuo perinneasu koko perheelleen. Yhden asun ompelemiseen voi kulua useita vuosia. Sitä varten ostetaan lankoja ja muita koristeita sitä mukaa, kun on rahaa käytettävissä.

Tämä pariskunta opiskelee tällä hetkellä Thaimaa kirkon koulutuskeskuksessa. He ovat taustaltaan pakolaisia, suku asuu vuoristokylissä. He arvostavat omaa kulttuuriaan ja tahtovat antaa sen lapsilleen perinnöksi.

Tämä pariskunta on valmistumassa kirkon työntekijöiksi. He haluavat välittää evankeliumin sanoman kaikille heimolaisilleen. He kertoivat, miten kristinuskon sanoma vaikutti heidän omassa arkielämässään. Perheen isä kertoi hymyillen, miten hänkin oli nyt oppinut antamaan vaimolleen ja lapsilleen uutta arvoa. Heimon perinteen vastaisesti hän hoitaa nyt yhdessä perheen arkea. Jumala on luonut kaikki ihmiset tasa-arvoiseksi, myös miehet ja naiset, hän jatkoi hymyillen.

Tämä pariskunta pyysi lähtiessään, että heidän puolestaan rukoiltaisiin, kun he joulun aikaan vierailevat kotikylässään. Heidän kielelleen ollaan parhaillaan kääntämässä Raamattua. Jouluevankeliumi saatiin käännetyksi viime jouluksi.

Uutisia näiden kahden vierailijan Myloon ja Mitshun elämästä:

”Baan Rai Pattanan  saarnapaikan suuressa juhlamessussa kastettiin kahdeksan (8) nuorta ja aikuista Kristuksen seurakunnan yhteyteen. Kasteen toimitti lääninrovasti Praphun Na Chiang Mai avustajinaan emeritus piispa Visanukorn Upama,  evankelista Visaran Ackher (Myloo),  puolisonsa Laddawan Ackher  (Mitshu) sekä LST:n opiskelijat. Juhlan liturgisesta suunnittelusta vastasi TT Lilja Kinnunen-Riipinen” (Lilja Kinnunen-Riipisen joulukirjeesta 20121)

1998. Viimeiset Kauneimmat Joululaulumme Thaimaassa. Oli kunnia saada säestää ne:

+1025 Kalenterissa tämä päivä 081212

+1025 Kalenterissa tämä päivä

Se joulukirje ei tule
Tänä vuonna

Suomen Lähetysseuran enen lähetysjohtaja, Henrik Smedjebacka, on ollut meille ja monille muillekin merkittävä hahmo. Niin olivat muutkin Thaimaan aikamme lähetysjohtajat, Alpo Hukka, Sakari Pinola ja Seikku Paunonen. Meillä oli koko ajan vain hyviä johtajia. Heihin saattoi luottaa. Monet kiperät asiat kohdattiin yhdessä. Yhdessä myös iloittiin. On kiitollinen mieli.

”Lähetyksen Herra toimii koko ajan, Hän ei nukahda eikä ole puolustuskannalla. Pikemminkin Hän näyttää toimivan yhä aktiivisemmin ja myös tahtovan käyttää meitä työssään. Yksi meistä kylvää, toinen korjaa satoa, mutta Jumala antaa kasvun” Henrik Smedjebacka. Suomen Lähetysseuran vuosikirja 1987

 

Saimme tuntea Henrik ja Bodil Smedjebackan vuosikymmeniä. Kuvat Bangkokista vuonna 1981 (Anneli Könni) ja Turusta joulukuussa 2000:

+1024 Kalenterissa kieliasioita 071212

+1024 Kalenterissa kieliasioita

Keskellä suuta
Keskellä sydäntä

Muistaako joku muu kieliharjoituksen: ”Pitkästyitkös matkaas, tuskastuitkos taakkaas, yksikseskös kuljit.” Maailmalla matka välillä pitkästytti ja taakka tuskastutti. Yksikseen ei kuitenkaan  kukaan suurkaupungissa kulkenut.

7.12.1980. Bangkok. ”Eka yö pitkään aikaan nukuttiin hyvin. Paine välillä helpottaa. (Lämpöminimi 24,8 °C maksimi 34,1°C)”

Selitykseksi edellisen päivän merkintä: ”6.12.1980 Tentti oli vaikea ja meni huonosti.” Thaimaan valtion kielitutkinnon tulos oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Pitkän kielenopiskelun paine ei vain helpottanut vielä heti kielitutkinnon jälkeen.

Kielikoulussa kielikokeen sanastoa haettiin myös lasten koulukirjoista. Täältä löytyi mm lapamato:


 

+1023 Kalenterissa suomalaisuutta 061212

+1023 Kalenterissa suomalaisuutta

Top Pop
Ei Flop

 

Suomettuneenakin suomalainen pysyi suomalaisena. Olkaamme siis nytkin suomalaisia.

6.12.1984. Bangkok. Esikoinen, Kalle ja Roope olivat käyneet pyytämässä, että koulussa olisi Suomen lippu tänään lipputangossa. Suostuttiin.

Ihminen voi olla kansainvälinen vasta taustansa tunnistaen. Silloin voi helpommin sulassa sovussa antaa luvan toisellekin olla omalla tavallaan kansainvälinen.

Kuopuskin osoittautui kansainvälisessä koulussaan suomalaiseksi, ainakin kansainvälisyyspäivänä:

+1022 Kalenterissa merkkipäivämuistoja 051212

+1022 Kalenterissa merkkipäivämuistoja

Merkillistä vai merkittävää
Monessa mukana molempaa

 

Jotkut päivät ovat muita merkittävämpiä. Siksiköhän niitä kutsutaan merkkipäiviksi? Nyt vasta huomaan sitä kysyä.

”5.12.1979. Kirjeestä kummitytön perheelle. Täällä on suuret juhlat. Luultavasti kaiketi vuoden suurimmat. On kuninkaan syntymäpäivä. Meidänkin pihan jackfruit - puussa (iso vähän kuin viikunanlehdet ja isot parin nyrkin kokoiset hedelmät) on värilliset tuikkivat valot, jotka tunti sitten juuri sytytettiin. Taksit ja bussit on koristeltu lipuin ja liput liehuvat kaikissa mahdollisissa paikoissa. Paikallisen IBM:n rakennuksen katoltakin on laskettu alas melkoisen kokoinen lippu. Se on varmaan kymmenisen pakkaa leveä ja ulottuu viisi kerrosta katolta alaspäin.

On muuten toinenkin juhla. Kymmenen vuotta sitten sitä meikäläiset istuivat Tyttö- Logoksen joulujuhlassa kiiltävine sormuksineen. Teillä se on jo kymmenen vuotta ohitettukin. Kaikkea sitä onkin tullut näinä vuosina kohdanneeksi. Mielenkiintoista on ollut. Välillä ihan uskomatontakin.”

 

Jostain syystä juuri tänään  tuossa kirjeessä mainittu ulkolämpötila kiinnittää erityistä huomiota:

”Täällä on kuulemma ollut harvinaisen kylmää. Joinakin päivinä maksimilämpötila on jäänyt alle kolmenkymmenen ja minimi alle kahdenkymmenen. Kylmintä on auringonnousun aikoihin. Kylmyysennätys on ollut +18 °C.   Syyskuun kasvihuoneilmojen jälkeen sää on tuntunut suorastaan ihastuttavalta.  Viileydestä nauttiminen voi jäädä lyhytaikaiseksi, viime yönä kun taas oltiin päälle kahdessakymmenessä asteessa.”

 

Kirjeessä mainittu opiskelija-asuntolamme joulujuhla 5.12.1969  Mukana myös me ja nuo mainitut kummitytön vanhemmat:

+1021 Kalenterissa kuninkaallisuutta 041212

+1021.Kalenterissa kuninkaallisuutta

Kunnioitettu kuninkaan kuva
Kirjoitettu vieraskirjan nimikirjoitus

Thaimaassa kuningasta kunnioitetaan suuresti. Kuninkaan syntymäpäivä, joulukuun viides, on yksi tärkeimmistä vuotuisista juhlista. Sielläpä pyörimme muiden mukana milloin missäkin tilanteessa – pää yleensä aina pyörällä ja ihmetellen.

”4.12.1982. Aika erikoinen tilanne. Nyt eri uskonnot ”siunaavat” kuningasta jo paikallisella tasolla. Aamulla Rewadee, Suk, Prasit ja minä lähdimme Bangkapin koululle. Jeff Case – Klong Chanin kirkko – oli kokoonkutsujana. Koulun pihalla oli teline, jossa iso kuninkaan kuva, iso määrä munkkeja syömässä, Buddhan alttari ja kukat kuninkaan kuvan edessä. Kristityt istuivat omana ryhmänä, samoin muslimit. Ohjelmassa oli monenmoisia buddhalaisia menoja, samoin muslimi, kai imaami, rukoili. Kristityt lauloivat virren: Jumala suojaa tämä Thaimaa (Englannin kansallislaulun sävelellä), luettiin pari Raamatun kohtaa, missä käsketään rukoilla esivallan ja kuninkaan puolesta, samoin käsketään tottelemaan esivaltaa, lopuksi yksi thaimaalainen rukoili. Jeff toimi ”puhemiehenä” tilanteessa. Sain myös kirjoittaa nimeni vieraskirjaan, joka sitten toimitetaan linnaan.”

Julkisten rakennusten ja kotien seinillä on usein kuninkaan tai kuningasperheen kuvia, samoin erilaisissa kalentereissa.

 

1982. Thaimaa. 82’ Diary. Tästä kalenterista löytyi tämänpäiväinen kalenterilainaus.

+1020 Kalenterissa kansainvälisyyttä 031212

+1020 Kalenterin kansainvälisyyttä

Kummotti ja mimmotti.
Tommotti.

 

Jossain vaiheessa suomalainen ihmettely vaihtui kansainvälisyyden ymmärtämiseksi. Sen saivat aikaan ihmiset, jotka osoittautuivat tavallisiksi ihmisiksi erilaisuuden valepuvussa. Kansainvälinen kumppani omassa kahvi - tai ruokapöydässä keskustelemassa tavallisia asioita tavallisella tavalla alkoi tuntua riemastuttavan tutulta.

3.12.1985. Piispa Daniel Chong, pastori Paul Chong ja Mr Philip Chen syömässä meillä, Malesian –Singaporen luterilainen kirkko.

Kun Mies oli työvierailulla Singaporessa ja Malesiassa, hän vuorostaan kävi piispa Chongin kotona syömässä. Vuoroin tutuissakin käydään.

+1019 Kalenterin matkalaisia 021212

+1019 Kalenterin matkalaisia

Sieltä tulevat
Tuonne menevät
Jäljet jättävät

Jospa olisi tajunnut pitää ajoissa vieraskirjaa. Onneksi kalenteri edes jotain kertoo:

2.12.1984. Ilari Rantakari iltateellä matkalla Kalkutta - Helsinki

Suurlähettiläs Ilari Rantakari oli 1980-luvulla jonkin aikaa Luterilaisen Maailmanliiton neuvonantajana Intian Kalkutassa. Myöhemmin hän on jatkanut kansainvälistä uraansa Ulkoministeriön palveluksessa useassa eri tehtävässä. Yhdestä vaiheesta kerroin blogissani jo aikaisemmin:

”Ilari Rantakari, suurlähettiläs, oli yhteyshenkilönä Jolon panttivankikriisin aikana. Kerroin hänelle myöhemmin, että sen kesän rippikouluissa nuoret olivat halunneet maailmantilanteesta puhuttaessa rukoilla noiden panttivankien puolesta.”

Vuonna 2004 saimme Miehen kanssa juontaa Rauha kaikille? - foorumin Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlilla Mikkelissä. Siellä Ilari Rantakari puhui mm näin:

”Maailmassa palaa - ja on oletettavaa, että ihmisen maailmassa ongelmat, kriisit ja konfliktit tulevat jatkumaan. Meille kaikille kuulu kuitenkin lähettäjämme kehotus: 'Autuaita ovat rauhantekijät'...”

Kelpasi kyllä kutsua kotiin vieraita, kun meillä oli ahkera siivoaja ja kukkien asettelija:

 

1984 Thaimaa Bangkok, Soi Suan Phlu. Kotiaskareita

+1018 Joulua menneistä kalentereista 011212

+1018 Joulua menneistä kalentereista

Joulua joka joulu
Odotusta joka adventti

Joulu tulee aina ajallaan. Koti on elänyt aina tavoillaan. Joka kodissa. Joka vuosi. Vanha kalenteri paikkaa sen, mitä ihminen ei muuten muista.

1.12.1984. Akvaario haettu Ruohomäeltä Muubaanista.

Kotina Bangkok. Soi Suan Phlu.

 

Joulukuu 1984. Kotinurkka ennen akvaariota aamulla kello kuusi koulunlähdön aikaan ja sama nurkka uudella akvaariolla

+1017 Etiikka ei ole vain teoriaa 291112

+1017 Etiikka ei ole vain teoriaa

Valinnoilla
Vain rajallinen
Vapaus

Miten yhdistää elämä ja sen teoria?  Vastaus on yksinkertainen: Elämällä.  Arjesta on selvittävä tekemällä enemmän tai vähemmän tietoisia valintoja. Pohtimatta vai pohtimalla paras?
Pääsin mielenkiintoiseen palaveriin:

-Mikä on tapauksen eettinen ongelma?
-Mikä teki tapauksesta ongelmallisen?
-Missä ja milloin kyseinen asia tapahtui?
-Millaisia asioita tilanteessa jouduttiin eettisesti pohtimaan?
-Keitä henkilöitä tapaus kosketti?

Käytännön kokemuksista oli koottu joukko esimerkkitapauksia yhdessä pohdittavaksi. Tällaisia kysymyksiä nousi esiin:

Miten ambulanssin henkilökunta pystyy auttamaan dominoivan miehen vaimoa?
Miten työaikanaan allekirjoituksen todistanut henkilö pystyy kieltäytymään korvauksesta kohteliaasti?
Miten auttaa kaikesta narisevaa potilasta ystävällisesti?
Mitä hoitohenkilökunta kokee joutuessaan hoitamaan tehokkaasta hoidosta kieltäytyvää itsemääräämisoikeuttaan käyttävää potilasta?
Mitä tehdä, kun aika ei riitä kaikkeen siihen, mitä pitäisi tehdä?
 

Kysyin, miltä tuntuu, kun työssään joutuu säännöllisesti miettimään omien ratkaisujensa eettistä puolta. Eikö ole vaikeaa, kun etiikka tulee eteen aina vain ongelmatilanteiden ja negatiivisten asioiden kautta? Sain hyvän vastauksen. Eettiset ongelmat ovat olemassa, jotta ne voidaan ratkaista. Ne ovat haasteita.  Kun haasteet on kohdattu ja voitettu, ne muuttuvat myönteiseksi voimavaraksi.
Että nuo nuoremmat ovat välillä viisaita…

Jotkut elämän tiet ovat suorempia kuin toiset. (Kuva Simo Nieminen)

 

+1016 "Tämän päivän Thaimaa" vuodelta 1982 - ja tänään 2012 251112

+1016 "Tämän päivän Thaimaa" vuodelta 1982 - ja tänään 2012

Aikamatka alkuun
Uudeksi muuttunut menneisyys

 

Miten eletty elämä voikaan yhden ihmisen elinkaaressa muuttua niin nopeasti historiaksi. Jo eilinen on alkanut tuon muutostyön. Joskus sitäkin päivää nimitettiin huomiseksi.

”Jos katselee Kaakkois-Aasian kartasta Taka-Intian niemimaan keskiosaa, tutkistelee valtioiden rajoja, siristää silmiään ja ottaa hivenen mielikuvitusta avukseen, niin huomaa katsovansa isokorvaista pitkäkärsäistä elefanttia. Näin on löytynyt Thaimaa, rantavaltio, jota rajoittavat Intian valtameri ja Siaminlahti sekä Burma, Laos, Kamputsea ja Malesia.”

 

Vastatut haasteet. Ylitetyt esteet.

”Thaimaa on teollistuva valtio. Vanhastaan teollisuus on ollut yhteydessä maataloustuotantoon. Nykyisin myös muut teollisuuden haarat ovat voimistumassa. Suomessakin moni on löytänyt uudesta paidastaan merkinnän Made in Thailand.”

 

Entiset viholliset. Voitetut uhat.

”Thaimaan rajoilla on ollut levotonta jo useiden vuosien ajan. Riippumattomuutta kannattavat ryhmät aiheuttavat rauhattomuutta etelärajalla; pohjoisessa ja koillisessa on hallitusta vastaan taistelevia sissijoukkoja, joiden aiheuttamista välikohtauksista voi päivittäin lukea sanomalehdistä.”

 

Vanhat nimet. Onnistuneet poliittiset ratkaisut.

”Burmasta, Laosista ja Kamputseasta on tullut pakolaisia näissä maissa tapahtuneiden poliittisten muutosten vuoksi. Vietnamin joukkojen tunkeuduttua Kamputseaan pakolaisten lukumäärä kuitenkin kasvoi muutamassa kuukaudessa satoihin tuhansiin. Vietnamilaisten edetessä kohti Thaimaan rajaa poliittinen ilmapiiri kiristyi jatkuvasti. Thaimaan aloittaessa kamputsealaispakolaisten kotiuttamisohjelman kesäkuussa Vietnamin joukot hyökkäsivät Thaimaan puolelle. Muutaman päivän taisteluiden jälkeen tilanne laukesi. Pakolaisten kotiuttaminen lopetettiin. Jännitystila rajalla jatkuu edelleen.”

Otteet artikkelistani Tämän päivän Thaimaa kirjasta Tuokioita Thaimaassa vuodelta 1982. Suomen Lähetysseura. Olimme saapuneet työhön Thaimaahan 1979. Kirjan takakannessa on lainaus Ella Väänäsen runosta:

”Thaimaa ei jätä ketään kylmäksi.
Tunnet sen otteen olemuksesi joka solulla
ensimmäisistä askeleista lähtien."

 

25.11. 2012. Tämän päivän Thaimaa.  Lainaus Bangkok Postin uutisesta:

"More than 20,000 police and soldiers were mobilised to enforce security across the capital Saturday against anti-government protesters rallying under the anti-government Pitak Siam group.

Police estimate that up to 76,000 protesters could turn up for the rally at the Royal Plaza on Saturday, although Pitak Siam members downplayed the estimate as well as government fears that the protest could turn violent."

 

 

+1015 Moraalinen ongelma: Voiko itseään plagioida? 221112

+1015 Moraalinen ongelma: Voiko itseään plagioida?

Uudestaan uudestaan

Nyt plagioin Teletappeja tietoisesti. Uudestaan uudestaan tuo mieleen muistoja. Entä kun tuotan itse vanhaa tekstiä uudestaan ja luulen suuriakin uusia viisauksia löytäneeni. Plagioinko silloin itseäni?

22.11.1994 Thailand Reflections 1994. Engagement Calender. Erilaisuuden kohtaaminen asiakaspalvelu- ja hoitotyössä.  Sairaala- ja laitosapulaiset.
 

Mitään en tuosta tilanteesta muista. Almanakkamerkinnän johdattamana etsin noiden päivien muistiinpanojani. Tällaisia iskulauseita löysin.

- Ei tarvitse nähdä vain erilaisuutta
- Kohtaanko sydämeni sisaren?
- Eri aistit koetteilla
- Suurkaupunki/ongelmat
- Yksi ihminen kerrallaan
- On mahdollista ymmärtää, kun katsoo sisään
- On mahdollista löytää itse
- Joskus on tehnyt kipeää
- Olisin mielelläni paennut

Ihan kuin olisin sanonut nuo samat asiat joskus muulloinkin. Noin sata kertaa. Tai tuhat.
Näin kauniissa kirjassa nuo sanat olivat:

+1014 Sosiaalista syömistä 211112

+1014 Sosiaalista syömistä

Syödä jutellaakseen
Jutella syödäkseen

 

Nyyti ei  yksinään nauttinut edes näkinkengästään. Thaimaalaisten mielestä taas yksinään syöty ruoka ei maistu miltään. Muistan jo Kyproksella aikoinani ihmetelleeni, kun perheet, isovanhempia ja vauvoja myöten istuskelivat iltaa yhdessä katuravintoloissa. Thaimaassa en sitä enää ihmetellyt. Ruokapöydässä parhaat jutut luistivat.

En Suomessakaan aina huomaa siirtyä ruokapöydästä muualle juttelemaan. Muutama vuosi sitten Thaimaan luterilaisen piispan syödessä meillä aamiaispöydässä juttua riitti pariksi tunniksi. Eikä kukaan muistanut, että meillä sentään muitakin tuoleja oli. Hauskaakin oli. Ihan koko ajan.

21.11.1982. Thaimaa. Bangkok. Harrastettiin taas sosiaalista syömistä. Tapsa, Poku, Saroj ja me - uima-allas – kahvit – pullat – voileivät – hedelmät - grilli ja nakit. Uimahousut ja lämmin olo,  siinä suomalaisen armas marraskuu.

 

Thaimaassa kirkossakin harrastettiin yleensä aina sosiaalista syömistä.

1982. Thaimaa. Bangkok. Lad Phraon kirkon joulujuhlan ruokailu kirkon pihalla. Kuva Anneli Könni

+1013 Mielin kielin vai röyhkeästi, pöyhkeästi ja töykeästi 151112

+1013 Mielin kielin vai röyhkeästi, pöyhkeästi ja töykeästi

liehitellä pöyhkeillä
nöyristellä röyhkeillä

 

Olin hieman häkeltynyt, kun minua moitittiin mielistelystä. Se ei ollut tullut mieleen. Jouduin oikein katsomaan sanakirjasta, mistä minua syytettiin:

- tavoitella jonkun suosiota (liioittelevasti) kehuen, imarrellen,
- pyrkiä hankkimaan hyötyä olemalla erittäin kohtelias tai miellyttävä jotakuta kohtaan tai kehumalla jotakuta,
-makeilla,  mairitella, liehakoida, nöyristellä, pokkuroida, liehitellä, hännystellä, nuoleskella

 

Jäin miettimään ja kyselemään. Jos suomalainen on mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään, onko hän myös nainen, joka ei koskaan mielistele ketään.  Onko vastarannalla huutavan aina varottava, ettei vahingossa sanoo hyvää sanaa toisesta. Olisiko sittenkin mahdollista sanoa positiivinenkin sana niin, että ”metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat”?

Etsiskelin taas kerran vanhoja kommenttejani tästä aihepiiristä. Vähän sekalaisia mutta olkoon…

”Aina on riidelty, aina toinen toistaan arvosteltu. Yleensä suurilla volyymeillä ja monipuolisin termein. Potkut on annettu polviin rautakengillä, ei suinkaan nössöillä villasukilla, varpailla hipaisten.  En osaa pitää suomalaisia missään asiassa hienotunteisina tai hyssyttelijöinä. Aasiassa meidät länsimaalaiset tunnettiin liian suorapuheisina. Me suomalaiset (ja norjalaiset) emme osanneet ottaa toisia huomioon vaan töksäytimme kaiken esiin pilaten mahdollisuutemme monessa tilanteessa. Kun vielä riitely tapahtui vierailla kielillä, väärinymmärrykset vain lisääntyivät. Ainahan jokainen oli oikeassa. ”

”Änkyrä on käsite, jota röyhkeät, pöyhkeät ja töykeät käyttävät niistä, jotka heidän mielestään on röyhkeitä, pöyhkeitä ja töykeitä. Olen oppinut nyt täällä, että on parempi olla röyhkeä, pöyhkeä ja töykeä kuin mielin kielin liehittelijä. Eläköön siis änkyryys.”

”Tunnustuksen antaminen ansaitusti ei ole häpeällinen teko. Suomalaiset antavat sitä sen verran harvoin toisilleen, että ei se ehdi ihmisiä pois pilata. Ainoa käyttökelpoinen keino mielestäni on istua yhdessä ja pohtia. Jakaa kokemuksia ja kuunnella toinen toistaan.. Mielistelyksi en sitä millään tunnista...”

”Mielistely ei oikein kuulu kuvioihini. Sen verran sen kanssa jouduin tahimaan Thaimaassa, jossa sikäläinen kohtelias käytös usein suomalaisesta tuntui nuoleskelulta, mielistelyltä, teeskentelyltä ja nöyristelyltä. Mielinkielisyyttä en oppinut, vaikka sillä olisi siellä ollut käyttöä.”

Mikä siinä onkin, että tällaiset asiat nousevat näin paljon esiin juuri Suomessa?

1994 Bangkok. Lentokenttä. Kaikki ystävyys ei ole mielistelyä.

+1012 Silokallion saunaa, Nuortenniemen pihamaata, Naarilan vinttiä, Vasikkarin rantaa. Kunstenniemen kallioita 051112

+1012 Silokallion saunaa, Nuortenniemen pihamaata, Naarilan vinttiä, Vasikkarin rantaa, Kunstenniemen kallioita…

Mitä milloin missäkin

 

Olen käynyt ties kuinka monessa leirikeskuksessa elämäni aikana. Suurimmassa osassa työtehtävissä. Lähetysrastien paikat osaisin asettaa paikoilleen vielä monessa paikassa. Tuolla kannettiin vettä pään päällä. Siellä soitettiin thaimaalaisilla soittimilla. Tuossa keinussa keskusteltiin AIDSista. Sillä nuotiopaikalla yhdisteltiin tavaroita niiden alkuperämaihin. Tuossa luokassa tehtiin kollaasia. Siinä kirkossa katseltiin pakolaisten käsitöitä ja mietittiin heidän elämäänsä…

Tapasin Tuomasmessussa miehen , joka muisti minut ja Miehen vuosien takaa perheleiriltä Porin seurakuntien Silokallion leirikeskuksen  saunasta:

Sauna oli lämmitetty neljäänkymmeneen asteeseen. Thaimaalaisen maalaiskylän tavaroita oli levitetty maahan, seinille ja lauteille. Minä olin thaimaalaisessa maalaissarongissa ja Mies maalaismiehen sinisissä maalaisvaatteissa. Leiriläiset  istutettiin lauteille leirivaatteissaan. Siirryimme yhdessä kokemaan thaimaalaisten elämää, kuulemaan heidän kysymyksiään, katsomaan heidän elinympäristöään, maistamaan kuivattuja hedelmiä, haistamaan uutta maustemaailmaa – ja tuntemaan thaimaalaista arkea hiostavassa kuumuudessa.

Asioita voi kuvailla ja kokea monin tavoin. Myös kaikin aistein. Mieleenpainuvastikin. Sen tajusin taas eilen.

2002 Saarna perheleirillä Merikarvialla Nuortenniemessä (Kuva Kalevi Ristimäki)

+1011 ... tai vanhanaikaisesti tekstiviestillä 011112

+1011 ... tai vanhanaikaisesti tekstiviestillä...

Aikansa kutakin aikaa

 

Eräässä  televisio-ohjelmassa nuori nainen innosti katsojia antamaan palautetta sanoen, että yhteyttä voi ottaa monella tavalla. Hän viittasi ruudussa näkyviin ohjeisiin, joista hän esitteli  ensin Twitterin, sitten Facebookin. Lopuksi hän sanoi: ”On mahdollista ottaa yhteyttä myös vanhanaikaisesti, tekstiviestillä.”

Tiedän nyt siis olevani vanha. Muistan, vaikka vähän hämärästi, että joskus oli aika ennen tekstiviestejäkin. Ehkä joku teistä muistakin sen ajan vielä muistaa

Pääsin puhumaan Ikääntyvien yliopiston Torstai-Akatemiaan aiheesta Miksi lähetystyötä tehdään. Vanhaksi ihmiseksi osasin sinänsä hyvin käyttää Powerpointia. Tässä päivän viimeinen dia:

+1010 Heimo Haitto 251012

+1010 Heimo Haitto

Mennyt mutta muisteltu

Jouduin puolustelemaan musiikkimakuani. Olin maininnut Vesa-Matti Loirin Eino Leinon yhteydessä ja sain kuulla siitä. En kuulemma ymmärtänyt mitään musiikista. Oma vastaukseni oli: ”Makuasioista ei kannata kiistellä, keskustella kyllä voi. Joskus asiallisestikin, välillä näin muuten. Toisten tunteisiin kannattaa suhtautua armollisesti, musiikkimaussakin.”

Jäin miettimään nuorta, oikeastaan hyvin nuorta rippikouluikäistä itseäni, joka pääsi konserteissa säestäjien nuottien sivujen kääntäjäksi. Ensimmäinen heistä oli Timo Mikkilä, pianisti, jota olin kunnioittanut jo aikaisemminkin, radionkuuntelijana. Muistin myös Heimo Haiton. Löysin  kouluaineeni tuolta ajoilta: Unohtumaton konsertti. Opettaja oli kirjoittanut aineen loppuun näin: ”Sen konsertti-illan musiikista olisi voinut kirjoittaa enemmän.”  Aine luettiin ääneen ja siitä keskusteltiin. Luokka oli sitä mieltä, että se oli hyvä sellaisenaan: Tässä se on:

”Mies on kalpea, laiha ja väsyneen näköinen. Hänen silmänsä ja ajatuksensa ovat jossain kaukaisuudessa. Viulu toistaa sävelkulkua, ensin juoksutus ylöspäin, sitten rauhoittava tasaisuus. Ympärillä on joukko touhuavia ihmisiä, on miehen veli, joka kovaäänisesti selittää jotain vaimolleen, on iltapukuinen nainen, on vahtimestari, joka käy vähän väliä painamassa valotaulun nappuloita, on kiirettä, juoksua ja hälinää. Viulu ei väsy, se soi juoksutusta ylöspäin ja sitten rauhoittavaa tasaisuutta. Olen huoneen nurkassa, katselen ja kuuntelen.

”Heimo Haitto on tulossa kaupunkiin, suuri mestari, maailmanmatkaaja saapuu”, luki lehdissä. Minut kutsuttiin mukaan. Tarvittiin joku, joka kääntäisi nuottien sivuja. Se joku olin minä.

Muutaman hätäisen kädenpuristuksen jälkeen saan oikeuden katsoa läheltä tuota tunnettua hahmoa, ihmelasta, Amerikassa kävijää, miestä, jonka nimi yhdistyy rahaskandaaliin.

Kuuluu kolmas soitto. Mestari astuu lavalle. Yleisö taputtaa käsiään. Alkaa konsertti.

Minun on seurattava mukana. Minun on tiedettävä, milloin alkaa seuraava sivu. Minulle ei riitä säveliä viulusta, on vain paperi, jonka mustat pisteet minun on ymmärrettävä. Minä lehdenkääntäjä, olen tahaton nappula. Minun on tiedettävä, milloin käännän lehteä. Ei ole muuta mahdollisuutta.

Tiedän, että selkäni takana oleva mies tahtoo sanoa jotain. Hänen viulunsa kielet soivat elämää. Hänellä ei ole enää muuta. Hänen soittonsa on se elämä, minkä hän omistaa.

Sormet hyppelevät viulun kielillä. Iltapukuinen nainen pianon ääressä painaa vuoroin mustia, vuoroin valkoisia koskettimia. Silmät seuraavat nuotteja. Jossain kaukana, pimeässä, on ihmisiä, jotka kuuntelevat.

Kalpea mies on pukeutunut mustaan frakkiin. Tiedän, miten hänen pitkät vaaleat sormensa työntyvät sen hihoista aristokraattisina.

Kerran hän oli lapsi. Hän soitti pieni viulu kädessään ja kaikki pitivät ja olivat ihastuneita. Kerran hän matkusti Amerikkaan voidakseen voittaa enemmän suosiota ja oppiakseen enemmän. Kerran hän kertoi löytäneensä Jumalan ja soittavansa vain Hänen kunniakseen. Monet eivät pitäneet uutisesta ja olivat yllättyneitä.

Missä on hänen Jumalansa nyt? Onko se tuossa hänen kiihkeässä, vaativassa sävelessään vai kaukana Amerikassa, siellä, missä perhekin on, vai kenties sittenkin hänen sydämessään? Hän ei vastaa minulle, on vain sävel, joka vaatii seuraavaa säveltä mukaansa.

Välillä seuraa kumarruksia, käyntejä takahuoneessa. Kalpea mies hymyilee, sanoo muutaman sanan. Karjalassa hän on syntynyt, karjalainen hän on yhä. Monet sanat ovat unohtuneet Amerikassa olon aikana, lapsuuden murre on yhä jäljellä.

Taas jatketaan. Sävel seuraa toistaan. On vain konserttilava, matka toiseen paikkaan ja taas konserttilava.

Hänellä on uusi vaimo. Entinen on lasten kanssa kaukana. On tapahtunut paljon. Paljon entistä on särkynyt, paljon uutta on tullut tilalle.

Yhä hän soittaa. Yhä kääntyy lehti toisensa jälkeen.

Elämän kirjassakin on lehtiä. Ne kääntyvät myös. Yhä uudelleen voi soittaa samaa kohtaa viululla, yhä uudelleen voi harjoitella, kunnes kaikki on valmista. Elämä on ehdotonta. Se ei salli harjoittelua. Jos kerran on ollut kaikkien suosima ihmelapsi, ei se merkitse sitä, että kaikki jatkuu samanlaisena. Jos tahtoo pysyä korkealla, on jatkuvasti yritettävä.

Kalpean miehen viulu kiihtyy. Hän yrittää, hän tahtoo yhä voittaa. Mitä korkeammalle sävel nousee, sitä kiihkeämmäksi se tulee. Sitten, hyvin korkealla se murtuu.

Kalpea mies kumartaa. Suljen nuottikirjan. Konsertti on päättynyt.”

Minä ja muu perhe Heimo Haiton aikaan:

+1009 Mielipiteet, asenteet ja arvot 191012

+1009 Mielipiteet, asenteet ja arvot

Olenpa minä
Mielenkiintoinen

 

Ihmisessä on paljon sellaista, jota ei tule käytännössä ajatelleeksi. Minussakin. Onneksi aina joku sanoittaa jotain, johon on helppo samaistua, kunhan joku sen ensin ilmaisee. Olen usein todennut, kuinka opettaessaan oppii itsekin. Arjessa ei paljon analysoida. Onko opettaminen siis juhlaa?

Uutta tietoa peilaan usein omaan minäkuvaani. Huomaan, että vahvistan omalta osaltanikin tiettyjä etiikan perusteorioita. Mielipiteeni ovat todella muuttuneet silloin tällöin uuden informaation vaikutuksesta. Ne ovat saattaneet muuttaa asenteitanikin, ainakin ajan kuluessa. Arvoni näyttävät pysyneen pohjimmiltaan samoina. Niitä ei näköjään helposti heiluteta eikä järkytetä. Ei paha. Eivät tunnu pahoilta kirkkomme arvotkaan:

Meidän kirkon arvot: Pyhän kunnioitus, Vastuullisuus, Oikeudenmukaisuus, Totuudellisuus.

 

Onko mahdollista arvostaa myös vanhoja arvoja vai pitääkö ne kaikki hylätä?

1910. Luovutettu Karjala. Jääski. Muurari ja mäkitupalainen Matti Lankinen perheineen. Kuvan nuorin henkilö on äitini.