+886 Mitä luit lehdistä tänään? 050511

+886 Mitä luit lehdistä tänään?

Sanan valta

Sain pystin ja ohjeen kertoa kahdeksan asiaa itsestäni. Kapinallisen mieleni takia mukailin taas kerran ohjetta – ja vanhaa sanontaa: Kerro minulle, mitä luit lehdistä, niin kerron, millainen olet.  

Kahdeksan asiaa selailemistani lehdistä ja niistä syntyneet mietteet. Satakunnan Kansa ja Iltalehti.

”Koulussa luettiin kristinuskon kaikki vaiheet, mutta islamista ei mitään.” SK. Pirkko Arstila: Muslimit Suomessa – miten vähän me heistä tiedämmekään.

Pirkko Arstila on isoveljeni ikäluokkaa ja saman koulun kasvatti kuin hän. Eikö siellä todellakaan opetettu mitään islamista? Eikö Suomessa ole luettu vai eikö ole välitetty oppia?

”Viitasaarelaisen sahurin astuttua median silmään ja siitä läpi, on ymmärretty, että häntähän tässä juuri odoteltiin.” IL. Kaarina Hazard: Herra Hakkarainen

Kaarina Hazardille perussuomalaiset näyttävät olevan käyttökelpoista kolumnimateriaalia.

”Kenraalille paukahtaisi oitis poistumiskehotus kasarmilta, sillä Hägglund ulkoisti lausunnollaan itsensä kategoriasta upseeri ja herrasmies.” SK. Anne Nikka: Upseeri muttei herrasmies.

Gustav Hägglund, puolustusvoimain entinen komentaja, liittyy niiden miesten joukkoon, jotka näinä päivinä eivät ehkä ole tienneet, mitkä ovat kiellettyjä sanoja  tai sitten ovat  tienneet, eivätkä  ole välittäneet.

”Lapsi osaa värkätä äidille takuuvarmasti maistuvan voikkarin.” SK.Marja-Kristiina Vainela:  Mehevä voileipä antaa äidin aamuun puhtia.

Itse tehty voikkari voittaa kaikki kakut.

”Moni suomalainen on jo aloittanut allergialääkkeiden käytön.” IL. Pauli Reinikainen: Näin vaihdat allergialääkkeesi halvempaan.

Kesti kauan tajuta, että minulla ei taidakaan olla keväisin silmätulehdusta.

”Ekonomistit olettavat ohjauskoron nousevan vuoden loppuun mennessä 1,75 tai 2,0 prosenttiin." SK. STT: EKP kokoontuu Helsingissä: Ohjauskorko tuskin nousee.

Niin paljon sellaista, joka varmaan vaikuttaa omaankin elämään, mutta josta en ymmärrä mitään. Pitäisikö?

”Tiedämme menneisyydestä, että kostoiskut voivat tapahtua missä tahansa ja suuntautua kehen tahansa, niin muslimia kuin kristittyäkin vastaan.” IL. Esko Liukkonen: Pelko levisi maailmaan.

Niin paljon sellaista, joka voi vaikuttaa moneen elämään. Mistä löytyy omenapuu istutettavaksi?

Katalyytti kuusikymmentäviisi. Lehdistö. Mahdollisimman vapaa tiedonkulku.

Pysti. Ota vastaan, jos haluat. Kierrätä tavallasi.

+885 Vähemmistövaltuutettu เจ้าหน้าที่รับเรื่องราวร้องทุกข์สำหรับชนกลุ่มน้อย 030511

+885 Vähemmistövaltuutettu เจ้าหน้าที่รับเรื่องราวร้องทุกข์สำหรับชนกลุ่มน้อย

• Kuka saa syrjiä ketä?
• Kuka saa tappaa kenet?

Kävin Helsingissä palaverissa, jonka puheenjohtajana toimi kirkon maahanmuuttajatyön sihteeeri Marja-Liisa Laihia.

Istuin pöydässä vähemmistövaltuutetun toimiston ylitarkastajan vieressä.  On eri asia kuulla ihmistä mediassa kuin keskustella hänen kanssaan. Toisen lähellä ei pääse omia ajatuksiaan karkuun. Opin taas kerran, että kaikki virkamiehet eivät puhu kapulakieltä vaan pystyvät kommunikoimaan niin, että asian voi ymmärtää asiantuntematonkin. Asiantuntija tajuaa myös toimenkuvansa rajat. Hän tietää, mihin hän voi puuttua ja mihin ei.  Hän osaa esittää tärkeitä kysymyksiä ja eritellä niitä.  Löysin taas kerran uuden katalyytin ajatteluuni. Sulattelen tietojani.

Katalyytti kuusikymmentäneljä. Vähemmistövaltuutettu. ”Vähemmistövaltuutettu on viranomainen, jonka perustehtävänä on edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa, yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa sekä hyviä etnisiä suhteita.”   Miten ajankohtaista asiaa nyt vaalien jälkeen…  Nyt kysymme yhteiskuntana, mitä saa ja pitää tehdä ja mitä ei. Mihin rajat vedetään?

+884 Monia vappuja, armorikkaita vappuja 010511

+884 Monia vappuja, armorikkaita vappuja

Elämää se on

Etenkehtanenkin

 

Olen ollut monena vappuna järjestämässä toisille vapunviettoa. Monenlaisia juttuja monenlaisissa paikoissa. Nyt saa istua itse vain yleisönä. Hyvin järjestetyissä vappujuhlissa.  Sekin on sinänsä mielenkiintoinen näkökulma,  istua vain ja kuunnella,  antaa toisten hoitaa. Ei aina tarvitsekaan toimia, ei edes osallistua. Sitten kun ei enää jaksa eikä viitsi. Sitten kun tulee eteen etenkehtoo. 

Katalyytiksi kuusikymmentäkolme nimitän kaikkia niitä tahoja, jotka jaksavat järjestää jotain toisille ihmisille, ne innostajat ja innostetut. Eläköön kaikki vapaaehtoiset, jotka näkevät vaivaa toisten hyväksi!

1969.Vappu Helsingissä.  Myymässä Kansan Raamattuseuran opiskelijoiden vapputilaisuuden kutsupalloja Ullanlinnamäellä jo edesmenneen ystäväni Tiiron kanssa

+883 Kollaaseja ja performansseja 290411

+883 Kollaaseja ja performansseja

ITE

Mie ite

Ja myö

 

Kyllä tiedän, että kollaasit ja performanssit ovat Ihan Oikeaa Taidetta. IOT MOT. Olen nähnyt ja kokenut niiden viehätystä ihan  IRL. Yleensäkin viehätyn vähän poikkeavista ilmiöistä. Sellaisista luovista ja yllättävistä. Normaalista poikkeavat tavat, provokatiivisetkin, puhuvat minulle. Uudella tavalla toteutettu teos vanhoista materiaaleista luo uusia mielikuvia ja esittäjien interaktiivisyys yleisön kanssa aina sopivan määrän yllätyksellisyyttä.

Elämä on ITE-taidetta. Yllätyksellistä ja luovaa. Mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Meille kaikille. Tai ehkä ei ihan. Kaikki eivät koskaan pääse esiintymään miljoonille televisionkatsojille.

Tuntuu, että suuri osa työstäni on tavallaan ollut osallistumisesta erilaisiin performansseihin. Mitä muuta voisikaan olla työ lasten tai nuorten parissa? On tuotettava elämyksiä,  herätettävä ajatuksia, oltava aina valmis muutokseen ja  vastattava yleisöltä tuleviin sanallisiin tai sanattomiin vihjeisiin. On mietittävä, osaisiko sen sanoa toisinkin. Aikuisten kanssa asia on itse asiassa ihan sama. Ainoa este on se, että he joskus ovat enemmän jämähtäneet ennakkoluuloihinsa kuin nuoremmat. Kirjoitin pari vuotta sitten blogissani erään hauskan muistikuvan: 

"Teetätin kerran naistenpäivillä kollaaseja vanhoista mainoksista. Jokainen nainen sai esittää itsensä käyttämällä kuvia ”kaiken maailman ihmisistä” ja heidän elinpiireistään. Omia tunteitaan sai kuvatuksi käyttämällä toisten tunteita. Eräs nainen esitteli oman työnsä. Sitten hän käänsi paperin. Siellä takana oli kuva nuoresta seikkailijasta. Nainen sanoi: Tällainen minulla on koko ajan sisälläni.”

Tuskin kukaan voi elää kauan Thaimaassa, jos ei suostu olemaan osa sikäläisten alati luovaa performanssia.  Kaikki voidaan sanoa toisinkin, tai ainakin ajatella toisin.  ”Jos et voi voittaa heitä, liity heihin.”

Katalyytti kuusikymmentäkaksi. Vilukissi. Esittelee itsensä: "Tättähäärä, horttonoomikko, ykkösluokan sähäläri." Yksi blogimaailman luovista persoonista niin käsitöidensä kuin bloginsakin kautta. Pohjalainen parhaimmillaan. Vilukissiltä olen oppinut, että tavaraa täynnä olevia pöytiä voidaan kutsua kollaasipöydiksi. Se siitä siivoamisesta :)

Eräs perheemme menneen ajan kollaasihuoneista kollaasipöytineen. Anteeksi, jälkikasvu. Oli ihan pakko...

+882 Ei tullut sislkkejä 261411

+882 Ei tullut silkkejä

Muistomatka

Matkamuisto:

Muistan matkan

 

 Silkkikaupassa kävin usein auttamassa toisten turistien sillkkivalinnoissa, mutta omaan käteen ei läheskään aina jäänyt mitään. Kauniita kyllä olivat. Eräät Thaimaan tuliaiset:

”Ostin lentokentältä thaimaalaista tiikeribalsamia (väkevämpää kuin Suomessa), sitä on kolmea lajia, kaksi + kaksi, joissa on kamferia 25% ja neljä pientä, jossa kamferia on 10 %. Päähän niitä ei suositella, ei ainakaan niitä väkeviä, mutta muuten... Haluaako joku niitä. Tuon mukana jos kerrotte. Toin myös muutaman kangaskassin naisväelle ja miehille lippalakit Kwai-joelta. Sitten vielä vähän keksejä, kuivattua thaibanaania ja niitä ruskeita pehmeitä banaanikarkkeja. Maistuuko jollekin?”

Katalyytti  kuusikymmentäyksi:  Marika Björkgren-Thylin. Väitöskirja Åbo Akademi 2009: From pioneering mission to autonomous church: Lutheran mission cooperation and church building in Thailand 1976-1994.

Marikaan tutustuimme jo hänen opiskeluaikanaan Thaimaassa. Työnantajammekin oli myöhemmin sama. Seurasimme hänen tutkimustyötään vuosien ajan, välillä aina keskustellen, tietoja etsien ja sähköposteja vaihdellen.  Arvostan suuresti hänen tutkimustaan. Historian ja taustan tunteminen on tärkeämpää kuin nuorena luultiin.

Joitain Jim Thompsonin silkkejä kehystimme aikoinamme seinille. Tässä osa yhdestä seinätaulusta:

+ 881 Ei tosikoille 240411

+881 Ei tosikoille

Teksti ovessa:
"Sotkijoilta
Määräilijöiltä ja
Tosikoilta
Ankarasti
Pääsy kielletty"

Pari pääsiäisseudun päivää jotain aivan muuta. Semmoista läheistä. Sylittelyä, haleja ja rapsuttelua. Semmoista vanhanaikaista. Samalla semmoista uudenaikaista. Kun ei se mummo tuotakaan tiedä. Ei kai se silti haittaa. Semmoisia ne on. Vanhat. Eivät ilmeisesti kuitenkaan sotkijoita, määräilijöitä eivätkä tosikoita, koska  pääsy ei ole ollut kielletty.

Katalyytti kuusikymmentä. Lapsenlapset.

2011. Thaimaa Bangkok. Tosikot eivät pärjää aina muuallakaan. Thaimaalainen uusi vuosi Phasee Charoenin seurakunnassa viikko sitten. (Kuva Leena Helle)

+880 "Päivä on pilvinen" 220411

+880 "Päivä on pilvinen"

Valon ja varjon leikki

Kuin arvoituksen tavoin

 

Aurinko on karkottanut pilvet tiehensä. Oiva Paloheimon runo ei pitänyt paikkaansa: ”Päivä on pilvinen, sillä pitkänäperjantaina päivä on pilvinen.” On surun ja kuoleman, mutta kuitenkin myös rakkauden päivä.

On mahdollista muistaa maailman todellisuutta. Pekka Simojoki sanoo sen näin:

”Lasittunein silmin äiti etsii lapsiaan.
Häneltä on sota kaiken vienyt mukanaan
ja miehensä hän kaatuneen kuuli.
Kädet, joiden Luoja kerran käski rakastaa
levittävät vihaa, aiheuttavat kuolemaa
ja raunioissa vaikeroi tuuli.”

Katalyytti viisikymmentäyhdeksän. Pekka Simojoki.  Tuttu yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Näinä vuosina rippikoulun käyneistä nuorista suurin osa on laulanut hänen laulujaan.   Pekasta kirjoitin blogissani kerran sitten:

”Pekka oli fuksipoika, ensimmäisen vuoden teologian opiskelija, kun olimme lähetyskurssilla. Asuimme samassa asuntolassa Tähtitorninkadulla. Olen joskus sanonut, että Pekka silloin harjoitteli ovemme takana niitä sointuja, jotka hän nyt jo osaa.”

Toinenkin blogikirjoitus kertoi hänestä,  +249 Särkyneiden majatalo. 

Thaimaalaisen taiteilijan Flanellojeesus

+879 Kissakala ja muut merenelävät 200411

+879 Kissakala ja muut meren elävät

Lintu vai kala?

Karkki vai kepponen?

 

Oliko mahdollista, että joku thaimaalainen ruokalaji oli jäänyt maistamatta? Oli se. Korjasimme asian syömällä sitä kaksi kertaa, molemmilla kerroilla hyvässä seurassa.  Kissakalasalaatti, Crispy Fried Catfish, Thai Catfish salad, Yam Pla Dook Foo. Onneksi emme kohdanneet kalaa elävänä. Olisi ehkä jäänyt syömättä.

Matkamme ruokavalio oli odotetun kaltainen. Hyvää perusruokaa torilta tai tiettyä muistoruokaa tietyistä ravintoloista. Samalta maistui kuin ennenkin. Monella tavalla valmistettua simpukkaa, kalaa, katkarapua, ja rapua. Sukiyakia,  haudutettua potkaa, keitettyä kanaa, paistettua riisiä ja nuudeleita. Riisiä, kookosmaitoa ja mangoa. Duriania. Hedelmiä. Intialaista paristakin tutusta ravintolasta. Pari kertaa oli ihan pakko lähettää nuoremmalle polvelle makumuistoja tekstiviestillä. Vastaukseksi tuli kateellista murinaa. 

Katalyytti viisikymmentäkahdeksan. Thai Nong Khai ravintola Turussa. Vanha vakiopaikkamme. Pieni ulkonaisesti vaatimaton ravintola, jossa oli aitoa thairuokaa. Useimmiten tilasimme puhelimella  tahmariisiä (sticky rice) vuorokautta ennen sinne menoamme. Tuota ruokaa söi sukumme herkkunaan pienimmästä suurimpaan. Pyytämällä sai myös vähemmän tulista ruokaa...

1998.Thaimaa.  Aitoa thairuokaa tarjolla tien varrella.

+878 Tulemista ja lähtemistä 180411

+878 Tulemista ja lähtemistä

Niin lyhyitä hetkiä

Todellinen kohtaaminen on aina järisyttävä hetki. Siihen ei saisi koskaan tottua. Toinen ihminen aina on. Thaimaan matkan jälkeen tulee vieläkin joskus jälkijäristyksiä.

Katalyytti viisikymmentäseitsemän. Janne Hatakan Kotimaa24 blogi. Janne on perheineen asunut useita vuosia Angolassa ja Namibiassa.  Monet tuntemukset ovat samat, vaikka kakkoskotimaamme ovatkin sijainneet eri maanosissa. Kommentoin kerran hänen kirjoitukseensa Taivaskuvia.  Tuossa kirjoituksessa hän mm. puhuu ihmisen kasvojen ilmeestä lentokentällä, kun odottaja, tuttu ihminen, tulee näkyviin:

”Itsekin -vähän samoista syistä - paljon elämästäni lentokentällä/kentillä viettäneenä tunnistan tuon kuvaamasi jälleennäkemisen katseen. Parhaimmillaan se on molemminpuolinen ja rehellinen ilon kokemuksen ilmentymä.

Perille päässyt kokee lähes aina yllättävyyden häivähdyksen. Tällaistako täällä olikin. Muistot vääristyvät nopeasti ja ennakkokuvat eivät pidä täysin paikkaansa, tutussakaan paikassa. Kohdataan jotain muuta. Niin varmaan taivaassakin.

Olen myös joutunut hyvästelemään, elämässä ja lentokentällä. Etenkin, kun on kyse läheisen lähdöstä, haikeus välähtää mieleen silloinkin, kun sitä ei odottaisi. Toinen pääsi lähtemään, minä (vielä) jäin.

Lentokoneessa istuminen on yleensä se paras hetki. Entisen aika hoiti, uudelle huolelle ei vielä voi tehdä mitään. Sen tunteen kun tavoittaisi kuolemassakin. Tässä nyt tämä elämä - toivossa tulossa jotain aivan muuta - sitä kevättä. Väsyneille suomalaisille taivaassa voisi olla paljon nurkkia, joissa saisi aina välillä rauhassa mököttää kenenkään häiritsemättä...” 

1981. Nepal. Pokharan lentokenttä.

+877 Kristillistä tuotesijoittelua. Lukeminen omalla vastuulla :) 170411

+877 Kristillistä tuotesijoittelua. Lukeminen omalla vastuulla :)

Tältä tuntui tänään

Taas kerran kopio Kotimaa24- sivustolle kirjoittamastani kirjoituksesta:

"Kymmenkertainen kiitollisuus

Onko lupa olla onnellinen? Kymmenkertaisesti?

1. Tänään sain osallistua kotiseurakuntani uuden kirkkoherran valintaan.

2. Tänään sain osallistua kansanedustajien valintaan.

3. Tänään sain osallistua kymppikirkkoon.

4. Tänään sain osallistua Herran Pyhään Ehtoolliseen kotikirkossani.

5. Tänään sain osallistua kolehtiin, joka meni hyvään tarkoitukseen ja antaa vohveli- ja kahvirahani toiseen hyvään tarkoitukseen.

6. Viikko sitten sain osallistua Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon uuden piispan virkaan asettamiseen ja rukoilla alttarilla piispan, uuden kirkkohallituksen, kirkon jäsenten, kaikkien Thaimaan kristittyjen ja kaikkien maailman kristittyjen puolesta.

7. Viikko sitten sain osallistua Thaimaan luterilaisen kirkon piispan virkaanasettamisjumalanpalveluksessa kolehtiin, joka kerättiin kirkon kumppanuuskirkon japanilaisen Kinki Evangelical Lutheran Churchin tsunamityöhön.

8. Viikko sitten sain osallistua Thaimaan luterilaisen kirkon pappisvihkimykseen ja iloita entisten oppilaitteni pappeudesta.

9. Viikko sitten sain osallistua Herran Pyhään Ehtoolliseen thaimaalaisessa maalaiskirkossa riemuitsevan ja hymyilevän seurakunnan keskellä.

10. Viikko sitten sain iloita tavatessani monta vanhaa tuttua thaimaalaista kristittyä vuosien takaa ja tutustuessani moneen uuteen thaimaalaiseen kristittyyn.

Meneeköhän överiksi, jos sanon, että kiitos Herralle?"

Katalyytti viisikymmentäkuusi. Porin Teljän seurakunta.

1959. Pori.Inkkaripäällikkönä seurakunnan tyttöleirillä Reposaaren Junnilassa

+876 Vaalit 2011 160411

+876 Vaalit 2011

Kansalaisoikeus käytetty

Kansalaisvelvollisuus suoritettu

 

Bangkokin liikekeskuksen erään tornin kuudennessatoista kerroksessa olevassa huoneessa sain numeroilla ilmaista mielipiteeni tulevasta Suomen eduskunnasta. Samassa maassa olin tehnyt sitä useasti ennenkin. Numeroilla on ollut välillä väliä. Joskus olen onnistunut arpomaan oikein numeron, joskus taas on mennyt lisänumeroksi, jota ei sitten myöhemminkään ole tarvittu. 

Ajoimme taksilla  ohi Democracy Monumentin, jossa huhtikuussa2010 oli kokoontunut punapaitaisia ihmisiä. (Video huhtikuulta 2010). Taksikuski kertoi aikomuksesta kokoontua tuolla paikalla vuosipäivänä. Toisaalla, noissa kahinoissa poltettu tavaratalo oli vielä korjauksen alla. Sen lähellä olevan Suomen suurlähetystön toiminta oli silloin jouduttu siirtämään suurlähettilään residenssiin. Taksikuski kertoi edelleen, että tulevaa parlamenttivaalipäivää ei ollut vielä määrätty, mutta vaalit uskottiin järjestettävän kesällä 2011.

Katalyytti viisikymmentäviisi. Suomen valtio. Isänmaa. Kirjoitin äsken erääseen kommenttiin: 

”Toivon kansanedustajia, jotka pystyvät määrittelemään arvopohjansa ja antavat sen vaikuttaa myös ratkaisuihinsa. Henkilökohtaisesti arvostan ihmisiä, jotka eivät häpeä kristillistä vakaumustaan tässäkään ajassa. Jätän heidän omaksi asiakseen sen, miten he sitä tuovat esille julkisesti vai tuovatko mitenkään…”

1986. Bangkok Suomen edustuston va. asiainhoitajan puolison vierailu  Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon päiväkodissa, silloiselta nimeltään Banaanipuun päiväkoti. (Päiväkodin arkisto)

+875 Logistiikkakokemuksia Bangkokissa 150411

+875 Logistiikkakokemuksia Bangkokissa

”Se toimii se toimii

se antaa mulle voimii…”

 

Onneksi sanaa logistiikka ei tunnettu vielä meidän Thaimaan aikoinamme. Se olisi tuntunut aivan liian loogiselta sanalta siinä liikennekaaoksessa, jossa totuimme elämään. Loppuvuosina kadut täyttyivät myös uuden Sky Trainin rakennustarvikkeista ja rakentajista. Jälkeenpäin ajatellen se liikenne oli lähinnä vitsi. Paikan päällä se ei siltä tuntunut.

Ajelimme elämämme riemusta Bangkokin katujen yllä vain siitä ilosta, että liikenne toisen ja kolmannen kerroksen junaradoilla sujui uskomattoman kepeästi. Tuli mieleen Lontoo ja sen metro, joka 1979 viihdytti lapsiamme – ja meitä tietysti sen ohella.  Kuljimme radan kaksi osaa päästä päähän ja kurkistimme tuttuja maisemia. Ehdimmepä vielä samana päivänä parin tunnin risteilylle Nonthaburin torille ja takaisinkin. (Eurolla meitä kulki kolme henkilöä jokilaivassa.) Kutkutti sisältä mieluisasti.

Katalyytti viisikymmentäneljä on tämän päivän kirjoituksen aiheen antaja. BTS Sky Train. Siellä se kulkee tänäänkin.

Kirkon juhlilla julkaistussa Rejoice-juhlakirjassa on kuvia myös menneiltä vuosilta. Yksi kuva on ollut mukana täällä blogissakin. Samasta paikasta otetut uudet kuvat ovat Jyrki Markkasen ottamia. 

+874 Tsunami 140411

+874 Tsunami

• Tsu-nami
• Satama-aalto

Sen kokeneilta se ei unohdu. Ei myöskään auttajilta. Siitä ei paljon puhuta. Siellä se kuitenkin on.

Olihan siellä heitä. Joku kuunteli. Toinen etsi vainajia. Kolmas evakuoi. Neljäs hoiti yhteyksiä. Viides rakensi. Kuudes välitti avustuksia…

Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon uuden piispan Banjob Kusawadeen virkaanasettamisjuhlassa tämän kuun alussa kirkko halusi kerätä kolehdin japanilaisen kumppanuuskirkkonsa Kinki Lutheran Churchin tsunamiavustustyöhön Japanissa. Tuon kirkon edustajat joutuivat perumaan matkansa Thaimaan juhliin Japanin tsunamin takia. Thaimaan tsunamin aikana japanilaiset kumppanit auttoivat Thaimaan tsunamin uhreja. Ihmiseltä ihmiselle. Ja takaisin. Niin se vain on. Tässä elämässä.

Katalyytti viisikymmentäkolme. Ne ihmiset siellä kaukana. Ystävämme.

Thaimaa. Mustekalojen kuivausta rannalla.

+873 Olin yöpöhkö130411

+873 Olin yöpöhkö

Päiväpöhkö

Yöpöhkö

Kokopöhkö

Puolipöhkö

 

Parin ulkomailla vietetyn viikon jälkeisen paluumuuton eka yö sujui – rattoisasti. Kahden viikon kokemukset, lentokoneessa jotenkuten nukuttu yö ja aikavyöhykkeen vaihtaminen vaikuttivat yövideoiden laatuun ja niiden katselun intensiteettiin. Jossain vaiheessa puoliheräsin miettimään, missä ihmeessä mahtoivat sijaita makuuhuoneemme ilmastointilaitteen nappulat ja miksi ihmeessä ilmastointi ei ollut päällä. Yhdessä vaiheessa luin eilisen päivän sanomalehden ja toisessa tämänpäiväisen. Mitään en kyllä niistä muista.

Osallistuin palaveriin, jossa valmisteltiin Porin Lähetysjuhlien erästä osiota. Oli mukava palaveerata taas nuorempien kanssa. Suorastaan mahtavaa.

Katalyytti viisikymmentäkaksi.  Arki@Pyhä. Valtakunnalliset lähetysjuhlat Porissa 10.-12.6. 2011

+872 Aamuinen paluu muilta mailta vierahilta 120411

+872 Aamuinen paluu muilta mailta vierahilta

Kahden viikon aikamatka

Aika matka!

 

Kahdentoista vuoden jälkeen kaksi viikkoa Thaimaassa. Huh huh muutakin kuin hellettä.  Sitä itse asiassa koin siellä odotettua vähemmän. Kaikkea muuta sen sijaan odotettua enemmän. Siitä puhutaan vielä…

Kommentoin noita viikkoja kesken matkaa eräässä blogissa näin:

”Olen ollut onnellinen jo viikon ja aion olla vielä toisenkin. Meneekö se jo liioittelun puolelle?”

Katalyyttini viisikymmentäyksi. The Evangelical Lutheran Church in Thailand. Thaimaan evankelisluterilainen kirkko. Tuon kirkon synty ja elämä on vaikuttanut blogiini alusta alkaen.

+871 Twinkle twinkle Purple Star 260311

+871 Twinkle twinkle Purple Star

Elämän voi elää myös

Väreissä

 

Paulalta sain tunnustuksen. Sain itse valita sen värin.  Kutsun tuota väriä purpleksi, kun en parempaakaan keksi.  Tunnustukseen liittyi viisi kysymystä: 

Milloin aloitit ensimmäisen blogin?

1.8.2007. Täsmälleen 153 päivää ennen eläkkeelle jäämistä.

Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?

Kaikkea maan ja taivaan väliltä ja niiden molemmilta puolilta.

Mikä tekee siitä erityisen?

Minä.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

Halu laskeutua hallitusti ja hillitysti uuteen elämänvaiheeseen.  Nimitin blogini Lähtölaskennaksi. Kun se uusi vaihe tuli eteen, olin blogikoukussa. Jatkoin uudella nousukiidolla, joka edelleen jatkuu..

Mitä haluaisit muuttaa?

En halua välttämättä muuttaa mitään, vaan etsiä aina ja aina uusia keinoja jämähtämistä vastaan.

Katalyytti viisikymmentä. Kahden blogin Pantteri: Tanssiva harmaa Pantteri. Viimeiset tanssit. Tuo viimeinen on ollut myös eläkkeelle laskeutumisen blogi.  

Pantteri. Positiivinen. Aktiivinen. Monipuolinen. Hänen kauttaan olen oppinut paljon itämaisesta tanssista ja sen opettamisesta. Pantterin kanssa kommentoimme jo  ensimmäisenä blogisyksynäni.  Silloin tajusin, että hän oli viettänyt lapsuutensa arkkitehtienoni piirtämässä ympäristössä. Sillä seuduin itsekin vietin opiskeluaikanani kaksi kesää Sana-laivan lauluryhmän jäsenenä.

+870 Satakunnan monikulttuuriyhdistys ry 250311

+870 Satakunnan monikulttuuriyhdistys ry

Ennakkoluuloton

Edelläkävijä

Vierellä kulkija

Taustatukija

 

Kaukaa tulleenkin ihmisen hyvä ääni kuuluu kauas. Ja lähelle. Ihmiseltä ihmiselle. Se alkaa hymystä. Suostumisesta. Käden ojentamisesta. Suostumista siihenkin, että käteen ei aina tartuta.

Katalyyytti neljäkymmentäyhdeksän. Satakunnan monikulttuuriyhdistys ry. Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksen järjestämästä thaimaalaisesta Loy Krathong-juhlasta  kerroin kirjoituksessani +535 Kärpäsenä katolla vai liskona seinällä  

”SPR:n Satakunnan piiri myönsi Ennakkoluuloton edelläkävijä – diplomin  tänä vuonna toista kertaa maahanmuuttaja-asioissa esimerkillisesti toimineelle taholle.

Diplomin sai Satakunnan Monikulttuuriyhdistys ry., joka on raadin mukaan toiminut pitkäjänteisesti, monipuolisesti ja ihmisläheisesti maahanmuuttajien kotoutumista tukien. SMY on ollut myös viranomaisille merkittävä tuki maahanmuuttajia osallistavana ja monimuotoista toimintaa tarjoavana tahona. SMY:n kynnys on matala, mutta samalla sen toiminta tavoittaa Satakunnan alueella asuvia maahanmuuttajia laaja-alaisesti. Raati kiitteli myös sitä, että muuttajien itsensä ääni on päässyt SMY:n avulla kuuluviin.”

 1988. Thaimaa. Bangkok. Kuopus ja kotipihan Loy Krathong-juhlat:

+869 Danke ja Wallander 220211

+869 Danke ja Wallander

Kauneusleikkaus?

Sama mies

Uudet kasvot

 

Elämästä ei voi tehdä uusintapainoksia. Entä uudelleen tulkintoja?

Aamulla katselin vanhoja vinyylejämme  Hannoverista olin ostanut vuonna 1967 levyn  Danke.  ”Kiitos, kun tähän päivään asti…”  Kurkistin, näkyisikö siitä vielä jotain YouTubella.  Ja löytyihän sieltä, modernimpi versio Die Ärzte - Danke War v5.i , mollisävelmä, sotakuvat ja taustalla  kysymys:  Missä olit Jumala vai olitko missään kun… Kannattaa kuunnella , saksalaista punkrockia.

Henning Mankellin Wallanderit löysin jo sarjan alkuvaiheessa. En tiennyt, kuinka kuuluisa Mankellista tulisikaan. Nyt olen katsellut Wallandereja televisiosta.   Wallanderin roolihahmosta löytyy kolme eri  versiota,  kolme miestä kertomassa jotain itsestään tämän roolin avulla. En osaa sanoa, mikä Wallanderissa niin koukuttaa. Kertooko hän jotain myös lukijan kommunikaatiovaikeuksista ja pettymyksistä, herkkyydestä ja haavoittavuudesta, jämäkkyydestä ja periksiantamattomuudesta.

Katalyytti neljäkymmentäkahdeksan.  Hannu Kiuru. Libero Kotimaa24:n blogistina.  Alan ymmärtää, että näiden katalyyttien kautta taidan kertoakin enemmän itsestäni kuin näistä kirjoittajista. Taas esittelen vähän velmun sanataiturin, helsinkiläisen papin, jota en ole koskaan tavannut. Libero kirjoittaa asiaa ja päätyy välillä venkoilemaan positiivisia venkoiluja muiden kirjoittajien kanssa.  Joitain tämän kuukauden kommenttejani hänen blogissaan : 

”Katsoin eilen illalla brittiläisen Wallanderin, Hymyilevä mies. Se tuntui yllättävän hyvältä, osaksi juuri tuosta kuoleman pohtimisen näkökulmasta. Ruotsalaista synkkyyttä brittiläisin tulkinnoin. Pohdinta kohdistui osaksi siihen, kenellä on oikeus päättää toisen elämästä. Entä jos onkin itse syyllinen toisen tuhoon.... Ajatukseni laajentui siihenkin, kuinka paljon minä olen "veljeni vartija" tässä maailmassa..."

”Mahtaisiko oikea pappi jaksaa paremmin lukea Raamattunsa ja valmistaa saarnansa sen avulla, jos hän tietäsi, että siellä jossain, kirkonpenkissä, vaikka pylvään takana piilossa, olisi ihminen, joka työn, levon, sairauden tai jonkun muun syyn takia oikeasti tahtoisi nähdä Kristuksen.”

”Japanilaiset lapset oppivat menemään pöydän alle heti, kun maa tärähtää. Siihen ei kai liity sen kummempaa pelkoa eikä hysteriaa. Meidän lasten koulussa Bangkokissa oli pari pientä järistystä ja japanilaiset luokkatoverit olivat heti pulpetin alla. Sitten mentiin rivissä pihalle urheilukentälle. Se oli hyvä harjoitus, kun tuli pari pommihälytystäkin, taisi olla samana vuonna. Lapsille vain kerrottiin, että olisi hyvä pitää hattua mukana koulussa, jos tulee näitä juttuja. Siihen ei sinänsä liittynyt mitään mystiikkaa eikä ahdistusta. En tiedä, miten tämän suuruusluokan tragedia tulee Japanissa lapsiin vaikuttamaan. Arvata voi, että ahdistus tulee kaikista drilleistä huolimatta. Tsunamin voima varmaan yllätti kaikki.”

”Kävin parhaan vuoropuheluni Lutherin kanssa, kun sain säestää tuon saman virren Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon perustamis- ja ensimmäisen piispan virkaan vihkimisjuhlan lopussa 1994. Se oli juhla, jossa oli paljon vastauksia, ei kysymyksiä, sillä kertaa. Kyllä kysymyksiä taas tuli, niin kuuluukin. Valmiiden vastausten sijaan piti oppia kuuntelemaan Hänen vastauksiaan hiljaisuudessa ja siinä Sanassa. Tuossa juhlassa laulettu "he ei voi sitä estää" ei kohdistunut turkkeihin eikä tattareihin, ei velivenäläisiin ei Kalajoen käräjien tuomareihin vaan siihen toiseen todellisuuteen, jossa ne omat voimamme ovat turhia...Enkä taaskaan tiedä, mikä oli tämän kommenttini fokus...”

1994.Thaimaa. Jumala ompi linnamme. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon syntyjuhla.

+868 Minäkö muka sanahöperö? 200311

+868 Minäkö muka sanahöperö?

”Rakastan sanoja,
rumia sanoja ja kauniita,
monimutkaisia ja yksinkertaisia.
Rakastaisinpa samoin myös ihmisiä.”   

 

Tämän vanhan runoni kirjoitin blogiini parikymmentä päivää blogattuani. Silloin en vielä arvannut, kuinka paljon kaikenlaisia sanoja löydän ja saan käyttööni tässä blogimaailmassa. Oi te ihanat ihmiset sanastoinenne. Täällä meitä eivät sido mitkään rajat eivätkä yhdyssanasäännöt. Maailma on täynnä kirjaimia, joita voimme yhdistellä mielin määrin. Eläköön sananvapaus.

Katalyytti neljäkymmentäseitsemän. Ihan pihalla. Liisalta löysin tämän kirjoituksen otsikon sanan, sanahöperö. Vau. Koettakaa sanoa se sana ääneen. Varsinaista huuliharjoitusta. Liisan kanssa taidamme  olla samaa mieltä siitä, että "Tanssii mummun kanssa" on ihan varmasti maailman paras ohjelma .

Viime päivien ahkerointia on ollut etsiä puintiasioihin liittyviä kuvia. Elämä ei ole ollut yksitoikkoista. Tässä thaimaalainen puimakone, vielä ilman moottoria. Edessä olevalle telineelle voidaan siirtää monikäyttömoottori esimerkiksi  toisen  auton etutelineeltä..

 

+867 Uutisvirtaa 24/7 180311

+867 Uutisvirtaa 24/7

Kamera –Kuvaus – Käy

Aina ja aina ja aina ja…

 

Thaimaassa  0li kuulemma Kylmä. Saman vahvistuksen sain netin kautta myös Pohjois-Thaimaasta. Olin asian jo silloin tarkistanut Bangkok Post - lehden nettisivuilta. Nyt katson, miten Japanissa sataa lunta.

Hämärästi muistan, miten Thaimaan alkuvuosinamme kirje saattoi kulkea Suomesta Thaimaahan viikkoja, jos huonosti osui… Ulkomaan puhelut – tai siis sen vuotuisen  joulupuhelun  - kävimme silloin soittamassa Bangkokin pääpostissa, jonottamalla ja odottamalla. Kotoa ulkomaanpuhelut eivät onnistuneet.

Lisääntyykö pelko maailmassa, kun koko maailman elämää eletään yhdessä  24/7?

Katalyytti neljäkymmentäkuusi. Epäsäännöllisin väliajoin, aina kun jotain kiinnostavaa nousee esiin, poikkean katsomassa Bangkok Postia. Sen paperiversio tuli kotiimme koko viidentoista vuoden ajan  Thaimaassa asuessamme.  Yhden välivuoden ajaksi tilasimme sen Suomeenkin viikottaisena lentopostiversiona.

Sananvapauskeskustelun vellotessa Bangkok Post otti siihen kantaa pääkirjoituksessaan 7.6.2006. Ote siitä:  

“ Freedom of the press is undoubtedly among the most important measures of a democracy. Few western journals know the dangers and consequences of fighting censorship as well as this newspaper. Not long ago, this newspaper appeared with a front page almost entirely blank because of censorship. Repressive government forced it to stop publishing in 1976. But freedom of the press is not licence to make trouble.”

Maailman uutisvirroissa uidessa on välillä hyvä miettiä, kuinka sameaa mikäkin vesi on.

Ruuanlaittoa kirkon koulutuskeskuksen maaseuturetkellä 1980-luvun lopulla maaseutukodin keittiössä.

+866 Uutiset uuvuttavat 160311

+866 Uutiset uuvuttavat

Ei kuulu mulle

Mulle kuuluu vaan mun jutut

 

Keskimmäisen kummitäti oli TV-uutisissa.Kriisin keskellä tarvittiin ja hän lähti taas. Maana oli tällä kertaa Pakistan. 

Ei sitä aina jaksa. Omissa huolissakin on tarpeeksi. Ihan totta. Joskus nekin vyöryvät yli. Siinä tulvassa sitten räpiköidään. Ajelehditaan. Yritetään pitää itseä ja lähimmäisiä pinnalla. Joskus silti jaksaa. Muutakin.

Olen viime päivinä taas katsellut nettikeskusteluja auttajien arvoista. Jotain olen sanonutkin. Erään vapaa-ajattelijan kanssa kommenteja kirjoitellessamme muistelin erästä vanhaa kommenttiani:

"Yhteinen tarve tehdä jotain tämän maailman ongelmille vaatii välillä yhteistyötäkin. Monissa YK:n järjestöissäkin eriuskoiset (ihan oikeasti monenlaista uskontoa julkisesti ja häpeilemättä tunnustavat) pystyvät toimimaan yhdessä. Se vaatii huomattavasti enemmän suvaitsevaisuutta kuin mitä vapaa-ajattelijoilla yleisesti katsotaan olevan. Siellä se tarkoittaa sitä, että toisen uskoa tai uskonnottomuutta ei saa eikä tarvitse turhentaa. Samaa ajatusta on hyvä meillä Suomessa edistää. Riidoille, sanailuille ja erimielisyyksille jää silti riittävästi tilaa. On aivan oikein, että haastamme toinen toisemme välillä tarkistamaan ja selittämään perusteitamme. Ei meidän tarvitse olla samaa mieltä."

"Maailman huiput eivät ole aatteellisesti neutraaleja. He vain ovat sen verran fiksuja, että kunnioittavat erilaisuutta."

Katalyytti neljäkymmentäviisi. Jori Mäntysalo Kotimaan blogistina. Fiksu. Haastava. Analyyttinen. Ei aattellisesti neutraali. Hän esittelee itsensä blogissaan näin: ”Tamperelainen ammattinörtti, n. 35-vuotias, yksi vaimo ja kaksi lasta. Ateisti ja toinen eroa-kirkosta.fi – palvelun perustajista.”

1988. Thaimaa. Bangkok. Kerrostalomme pihajuhlat ja japanilaiset kaverit. Heitä ja heidän omaisiaankin tässä olen miettinyt..

+865 Elämän palapeli 140311

+865 Elämän palapeli

Rakennus ilman pohjapiirrosta

Palapeli ilman mallia

 

Blogien lukeminen on palapelin rakentamista. Kuvio muodostuu niistä paloista, jotka kulloinkin ovat saatavilla. Samoista paloista toinen voi koota ihan erilaisen kuvan.

Minulla on elämän palapelistä hengellinenkin näkökulma:

Kukin meistä on pala suurta kuvaa. Emme aina suostu olemaan meille suunnitellulla paikalla.  Suunnittelija ei ole sidottu vääriin ratkaisuihimme. Hän pystyy kyllä muovaamaan kuvasta kauniin. Se voi tarkoittaa sitä, että meitä ja lähimpiämme joudutaan hiomaan tavallista enemmän, jotta sovimme uuteen kuvaan.

Katalyytti neljäkymmentäneljä. Kuusi. Marikki, nainen, äiti ja opettaja, niin kuin hän itsensä määrittelee, on antanut palapeliini monta uutta palaa. Marikki sanoo: ”Yritän kuunnella itseäni ja katsoa ympärilleni.”  Hänen silmänsä näkevät monenlaista.  Jotain voi aavistaa kommenteistanikin:

150210 "Olisi oltava itsensä puolella." Näin sanoit jo tammikuussakin. Vaikka se on välillä hämmentävää, se on kuitenkin oikea tie, myös elämän tähden, niin kuin sanot. Silloinkin, kun on väärässä, ja ehkä etenkin juuri silloin, on oltava itsensä puolella.

110810 Nämä työn ja perheen yhdistämisen ajat ovat minulta jo ohi. Silti koen ymmärtäväni, mistä puhut. Molemmat vanhempani olivat opettajia, niitä vanhanaikaisia, joilla koulu tuli myös kotiin. Kokeita korjattiin, tunteja valmisteltiin ihan samoissa tiloissa muiden kanssa, ei edes ollut mitään työhuoneita. Itse asiassa työn näkyminen myös kotona (ainakin vanhempien ajatuksissa) ei aina ollut ollenkaan huono asia. Opin näkemään, että työtään voi rakastaa. Luulen, että se on auttanut omaakin suhtautumistani työhön. Joskus tuntui ihan nololta kertoa pitävänsä työstään. (Omat lapset kyllä välillä ärsyyntyivät, kun äiti ei ollut läsnä vaikka oli läsnä...) Samoin tuo "ihmispelko", jota ei sitten työtilanteessa tunne, on aivan tuttua. Olen alkanut nimittää sitä ammattitaidoksi. Opettaja on vastuussa tietystä ajasta tiettyjen ihmisten kanssa opettaakseen tiettyjä asioita. Opettajan työ  rytmittyy myös aina oppitunnin mittaiseksi riippumatta tunnin pituudesta. Tilanne on hallittava koko ajan. Muistan, että jossain tilanteissa kysyessäni, kuinka pitkää esitystä/luentoa/puhetta tarvitaan, tuotin hämmennystä. Esityksensä/tuntinsa rakensi vaistomaisesti niin, että sillä oli aina tietty alku ja loppu. Kun se oli ohi, painettiin sisästä off-nappulaa...

210111 Minä tein aikoinaan möhkälemäistä gradua. En osannut millään lopettaa sen hiomista. Sitten tapasin tyypin, joka oli töissä toisessa yliopistossa samalla alalla kuin minä. Tyyppi oli ollut abivuonna meillä sijaisopettajana. Kerroin, että en tiennyt, koska työ olisi tarpeeksi hyvä. Tyyppi pyysi, että hän saisi lukea tekeleeni. Hän luki ja sanoi, että se oli valmis NYT. Se oli. Joskus toiset voivat pienentää möhkäleitämme. Onneksi.

100211 Tosi hauskaa kahlata haastavien ruoka-aineiden blogiasi  läpi :) Ihan heti sieppasin sieltä vihjeen tehdä vihdoin jotain jääkaapin luumumarmeladille ja pakasteessa jököttäville valmistaikinoille. Kuulin juuri, että saan porukoita tänne hiihtolomalla. Silloin meilläkin tehdään ja syödään yhdessä hiihtolomatorttuja!! Tunnustan, että olen aika lailla samanlainen pussinkeräilijä. Joulun tienoissa jälkikasvu kurkisti viimeisiä käyttöpäiviä ja heitti sumeilematta jämiä pois. Toissapäivänä poikkesin taas matkalla suoramyyntiin. Keittiön pöydällä on taas uusi haastavien jauhojen rivi... 

Meillä on kotona monenlaisia palapelejä. Yksi niistä liittyy Amazing Thailand- teemaan 1990-luvun lopulla, meidän vielä asuessamme Thaimaassa. Tuo sama teema on otettu uudelleen käyttöön :

+864 Uutisvirtaa Japanista120311

+864 Uutisvirtaa Japanista

Maailma ei nuku

Katselin netistä CNN:n ja BBC:n uutisia Japanista.  Viimeksi seurasin noilta kanavilta suoraa lähetystä kaivosmiesten nostosta Chilessä. Myöhemmin kerrottiin, että olin osaksi seurannut editoitua ”suoraa versiota”. Hankalimpia hetkiä ei lähetty suorana.

Juttelin ystävien kanssa siitä, millaista todellisuutta nettikeskustelut osoittavat. Liioittelemmeko me täällä? Vähättelemmekö asioita? Onko tämä elämää vai pienen piirin leikkiä? Ketä kiinnostaa? Olemmeko siirtäneet todellisuuden pienelle ruudulle? Uskommeko parasta kirjoittajaa? Siirrämmekö tunteemme digimuotoon?

Todellisuutta: Isotkin katastrofit kertovat ihmisistä. Hävityksen suurten kuvien takaa mietin pieniä ihmisiä, niitä japanilaisia, joita olen vuosien varrella tavannut. Joitain olemme saaneet pitää vieraanammekin. Mies ja Esikoinen ovat Japanissa vierailleetkin. Toistan itseäni:

”Minun on vaikea hyväksyä sitä, että monilla ihmisillä näyttää olevan keskellä kriisejä kyky ja halu pitäytyä ennakkoluuloihin. Jos lähdetään yhdessä kohtaamaan katastrofia, käden ojentajaksi on jokaisen kelvattava. Monesta oljenkorresta voi punoa kestävän köyden. Teorian aika on myöhemmin. Sivussa seuraajalla voi olla aikaa arvosteluihinkin. Hän siis arvostelkoon. Aikansa kuluksi.” 

Katalyytti neljäkymmentäneljä. Maailman uutistoimistot toimivat hyvin usein ajatusteni virikkeinä. Olen iloinen, että Suomessa meillä on mahdollisuus monipuoliseen tiedonsaantiin. Näin ei ole koko maailmassa. Liika tieto lisää tuskaa, joten ymmärrän hyvin niitäkin, jotka eivät jaksa keskittyä seuraamaan aina muuttuvaa maailmaa.

 

Kortti: ”Schoolboat, watercolour painting by Kazuko Sawara, contributed to benefit Thai charities.” Naapurimme vesivärityö. Meillä on myös hänen maalaamansa liljataulu olohuoneemme seinällä. Sekin ostettiin taidenäyttelystä, jonka tuotto tuli Bangkokin slummilasten hyväksi.

+863 Millainen oli blogisi kymmenes kirjoitus? 100311

+863 Millainen oli blogisi kymmenes kirjoitus? (meemi)

Muistan muiston

kaunihimman

- miltei kaukaisimman

 

E kirjoituksessani viittasin kanssabloggaaja Lastun ideaan, jonka innoittamana kopioin oman blogini kymmenennen kirjoituksen näkyville. Kävimme kirjeenvaihtoa Lastun kanssa ja sovimme, että esitän tuota ideaa yleisemmäksikin meemiksi. Olkoon siis niin.  En haasta ketään sinänsä, mutta tarttukaatte innolla tähän ideaan:

Millainen oli blogisi kymmenes kirjoitus? Kopioi se ja/tai  kerro siitä.

Katalyytti neljäkymmentäkaksi. Mies on tänään taas lähdössä Sinne. Kerran-taas-pakkaaminen on tuottanut niin lukuisia ajatuksia menneestä ja tulevasta, että muita katalyyttejä ei ole enää kaivattu :)

Bangkokin lentokentällä n:s tai n+1:s kerta. Nuorison iät huomioon ottaen oletettavasti vuosi 1987 tai 1988.

+862 Seikkailujen verkko 090311

+862 Seikkailujen verkko

Sankareita kaikki!

Ei osannut Enid Blyton seikkailusarjoissaan kuvitella, millaisia seikkailuja voi kokea napinpainalluksella. Hän kyllä vei meitä seikkailujen luoliin ja saariin, linnoihin ja meriin, mutta Seikkailujen verkko-nimistä kirjaa hän ei kirjoittanut.  Sitä seikkailua me elämme nyt täällä blogimaailmassa. Aina halutessamme.

Katalyytti neljäkymmentäyksi . Kutuharjun Kadonnutta sanaa hakemassa. Espanjalainen elämänmuoto on ollut siellä hauskasti esillä kuvissa ja kirjoituksissa. Se on minulle aivan vieras maailma, siksi mielenkiintoinen. Parasta on, että sitä voi tutkia näin toisen suomalaisen silmin. 

1981. Thaimaa. Hautajaiset.  Wat Lad Phrao.

+861 Raakulaukku 080311

+861 Raakulaukku

Sisarusrakkaus

Venyvä ja väliin paukkuvakin

 

Jälkeenpäin ne ovat mukavia tarinoita :)

Mies oli itsekin vielä natiaisiässä, kun kyllästyi raakulaukkuun, pikkuveljeensä. Hän lähti naapuriin, kun tiesi, ettei siellä ei ollut pieniä poikia ja kysyi, haluttaisiinko sinne yksi pikkuveli. Naapuri suostui ja antoi kymmenen penniä pojasta. Mies meni kauppaan ja tuhlasi tuon ylellisen palkkion karkkiin. Sitten hän tuli katumapäälle ja palasi naapuriin ja sanoi: "Tarvittaisiinko täällä kymmenen pennin renkipoikaa, kun ostaisin sen veljen takaisin...."

Katalyytti neljäkymmentä. Älyvapaa äiti. Irkun blogi on tuottanut minulle paljon iloa. Sen avulla on pohtinut omiakin vaiheitaan vauvan, uhmaikäisen, murkun ja kotoa vähän kerrassaan irrottautuvan nuoren  vanhempana. Kuuden lapsen äidin elämä ”on säätöä sinne tänne ja tonne”.  Se monipuolisuus!!! Upea perhe!!!

1979. Thaimaa. Bangkok. Sisarusrakkautta, postimerkkeilyä ja japanilainen ystävä naapurista. Pikkunallekin on päässyt kuvaan, taas kerran

+860 Elämän kovalevy 060311

+860 Elämän kovalevy

Mikä inputtien määrä…

Mikä outputtien vähäisyys…

 

Olen selaillut vanhoja valokuvakasoja – ja kansioita sekä kehystettyjä luokiteltuja dioja ja kehystämättömiä dialiuskoja.  Omasta mielenkiinnosta ja toisten pyynnöistä olen joitain kuvia skannaillut ja sähköpostittanut maailmalle. Ei voisi sekaisempaa olla – tai voisihan se vieläKIN sekaisempaa tietysti olla, jos tarkkaan ajattelee. Olen myös lueskellut vanhoja pöytäkirjoja ja kirjeenvaihtoa löytääkseni kuviin liittyviä päiväyksiä ja niissä esiintyviä henkilöitä. Kuvauspaikkoja – ja suuntiakin olen muistellut. Virallinen urakka alkaa olla ohi. Osa meidänkin kuvistamme tulee olemaan mukana, kun Thaimaan luterilaisen lähetystyön historiaa kirjoitetaan.  Ilmestyvässä kirjassa joihinkin vanhoihin kuviin liitetään uusia kuvia samoista paikoista.

Ja se muistojen määrä… Ja se unohduksen määrä…'

Katalyytti kolmekymmentäyhdeksän. Arkiporinaa, porilaista herkkua parhaimmillaan porin murteella. Paula on meitä Porin Tipulan tyttöjä, samoja katuja tallustellut, samoista kaupoista ostellut, samoja sammakkoleivoksia maistellut, samassa linnojen kaupungissa elänyt: Antinlinna, Heikinlinna, Karhulinna, Ratalinna, Torilinna, Luistinlinna… Katsokaa itse kaunista kaupunkiamme, poriksi:  Niinko ulkomail, mut Poris...

Toukokuussa esittelin täällä kuvan Thaimaan luterilaisen koulutuskeskuksen opiskelijoista vuodelta 1994. Tässä välissä olen etsinyt ja löytänyt kuvan henkilöille taas nimetkin, viimeisin löytyi pari päivää sitten. Että sellaista metkaa muistomatkaa:

+859 Elämän mosaiikki 040311

+859 Elämän mosaiikki

Sirpaleita siellä täällä

Pala palalta

Syntyy kokonaisuus

 

Tällainen tästä elämästä sitten tuli. Näin palat järjestyivät. Ei mennyt mallin mukaan, mutta mitä malleista. Rikottujenkin palojen tilalle löytyi uusia paloja. Sirpaleetkin löysivät paikkansa. Jokainen. Siinä ne nyt ovat. Siinä se nyt on. Odottamassa seinälle ripustusta. Ja kylttiä. 

Katalyytti kolmekymmentäkahdeksan.  Kaanon kuvittelee. Kaanonin  blogista alkoivat muutamat tärkeät sanat iskeä alitajuntaani. Niin monen vuoden takaa.  Blogiurani alusta alkaen.

Sillat. Kivet. Kalakaveri. Naskartelu. Piirrokset. Runot. Kuvat. Mosaiikki. Mustarastas...

Kaanon on muutaman muun blogiystävän kanssa päässyt äskettäin myös blogimaailman nelikymppikerhoon. Sekin yhdistää meitä muinaisia naisia. 

Jo edesmennyt appiukkoni oli sotainvalidi. Kihlauspäivänämme hän oli Helsingissä kuntoutuskurssilla.  Hän oli ensimmäinen, jolle kävimme näyttämässä uusia sormuksiamme. Tuolla kurssilla hän oppi tekemään mosaiikkitöitä.  Saimme häälahjaksemme kauniisti koristellun mosaiikkipeilin. Tässä sen nurkkaus:

+858 "And sympathy is whatwe need my friend" 020311

+858 “And sympathy is what we need my friend”

Sympatiaa tarjolla

- Armoakin

Joskus lauluilla voi kertoa tarinan. Kuopus asensi koneelle Spotify Openin. Listani on tänään tällainen:

Sympathy Rare Bird  

Don´t  worry be happy Bobby McFerrin 

Amazing Grace The Blind Boys of Alabama

Katalyytti kolmekymmentäseitsemän. Aika monelle meidänikäiselle internetin ihmeellinen maailma pysyy edes jossain järjellisessä järjestyksessä jälkikasvun avulla. Olkoon se siis tämänkertainen katalyyttirypäs. Te kaikki siellä. Ajatuksia on ravisteltu puolin ja toisin aivan sopivassa määrin. Teetä ja sympatiaa on tarvittu ja saatu tarvittaessa. Tänäänkin.

Nuori polvi harjoitteli sympatiaa aikoinaan sairastuneen Mirrin avulla. Laulu myös leikittiin:

”Minä häntä silittelin,  ei hän hyrrännyt. Maidollakin mairittelin, ei hän lerkkinyt.”
”Sh, sh, lapset, hiljaa aivan, antaa maata vain. Uni huomiseksi vaivan poistaa pienoltain

”

+857 Muuttovastarinta 010311

+857 Muuttovastarinta

Valittamatta paras

Valittu mikä valittu

 

Taas kerran yksi (kakkos)asunto tyhjennetty ja siivottu. Tapamme mukaan senkin asunnon sisustus koostui pääasiassa paikalla jo valmiiksi olleista huonekaluista. Tällaisista muutoista meillä onkin ollut kokemusta kerrakseen – ja toisekseen.

Katalyytti kolmekymmentäkuusi. Entisen pitkäaikaisen työyhteisömme Suomen Lähetysseuran verkkosivut.

Verkkosivujen uutisten kautta löydämme  lisätietoa ja uusia näkökulmia yleiseen uutisointiin. Tänään tutustuin presidentti Halosen vierailuun suomalaisen lähetystyön juurille Namibiassa viime viikolla, mm hänen käyntiinsä Ondongan kuninkaan Immanuel K. Elifaksen hovissa.

Muuttaminen kuului arkeemme jo ennen ensimmäistä Thaimaahan lähtöämme, niin kuin monen muunkin  nuoren ihmisen ja perheen elämään. Thaimaan lähdöt ja paluut olivat kyllä silti vertaansa vailla. Niissä sielu ei aina heti ehtinyt mukaan, kumpaankaan suuntaan.

1979. Ensimmäisen Thaimaan lähtömme muuttolaatikot saimme pakata kerrostalomme kellarissa,  taloyhtiön työkaluvarastossa.